Kuppi kuumaa.

Radiohiljaisuus.... Olen ollut puolitoista viikkoa kipeänä...Kahdeksan päivää kuumeessa. Juuri kun pääsin manaamasta että ei enää, niin voi kyllä ja oikein kunnolla. Olen viettänyt tiivistä kimppaelämää sängyn, kuumemittarin ja teekupin kanssa. Tänään olin siis ensimmäistä päivää töissä ja olo on edelleen hutera mutta toiveikas. Eiköhän tämä tästä. Kipeänä ollessa ei hirveämmin jaksa miettiä mitä suuhunsa tunkee mutta olen silti ylpeä etten retkahtanu kuitenkaan siitä tärkeimmästä eli vegaaniudesta. Muuten viime viikon syömisissä ei ole hirveästi kehumista. Söin paljon suklaata. Se siitä.

Nyt kuitenkin viimein jaksaa ja kykenee jo jotain ja tänään tässä siis iltapuhteena olenkin väännelly tomaattikeittoa...with a twist. En nyt lähde kreditoimaan ketään originaalista reseptistä (jonka olen muuten hukannut), mutta aiemmin kimppakämpässä asueassani meidän keittiössä kävi useita vierailevia kokkeja. Kyseistä soppaa laittoi ainakin kaksi vierailevaa ja kaksi vakituista kokkia, joten alkuperä on toistaiseksi tuntematon. Mutta väliäkös tuolla soppa on kerrassaan loistavaa! Kiitos sille joka on tämän keksinyt.

Elikä mitä sitä nyt siis tehdäänkään:

Kuumaan kattilaan ainakin desi oliiviöljyä, tuore chili ja isosipuli (tai kaksi) kuullottumaan. Niin ja ne jotka ei vielä tiedä minulla ja valkosipulilla on suhde, eli sitä sinne myös ihan niin paljon kun sielu sietää. Perään purkki tomaattimurskaa, itse käytän sellasta pizzamaustettua, litra tomaattimehua ja purkki kookosmaitoa (pieni tai iso maun mukaan). Sitten purkki kikherneitä ja mausteeksi pippuria ja raastettua limen kuorta. Voi lisätä suolaa jos siltä tuntuu ja ei kuin plop plop plop ja sillain. Yleensä annan sopan lojua levyllä ainakin puolituntia....pidemmästäkään ei kai ole haittaa, mutta kun joskus on niin hätänen.

Että näin Samasta hommasta on varmaan yhtämonta variaatiota kuin on kokkeja...this it how I do it.


Maanantait kaikille. Kohta on kesä!

S