Kuppi kuumaa.

Radiohiljaisuus.... Olen ollut puolitoista viikkoa kipeänä...Kahdeksan päivää kuumeessa. Juuri kun pääsin manaamasta että ei enää, niin voi kyllä ja oikein kunnolla. Olen viettänyt tiivistä kimppaelämää sängyn, kuumemittarin ja teekupin kanssa. Tänään olin siis ensimmäistä päivää töissä ja olo on edelleen hutera mutta toiveikas. Eiköhän tämä tästä. Kipeänä ollessa ei hirveämmin jaksa miettiä mitä suuhunsa tunkee mutta olen silti ylpeä etten retkahtanu kuitenkaan siitä tärkeimmästä eli vegaaniudesta. Muuten viime viikon syömisissä ei ole hirveästi kehumista. Söin paljon suklaata. Se siitä.

Nyt kuitenkin viimein jaksaa ja kykenee jo jotain ja tänään tässä siis iltapuhteena olenkin väännelly tomaattikeittoa...with a twist. En nyt lähde kreditoimaan ketään originaalista reseptistä (jonka olen muuten hukannut), mutta aiemmin kimppakämpässä asueassani meidän keittiössä kävi useita vierailevia kokkeja. Kyseistä soppaa laittoi ainakin kaksi vierailevaa ja kaksi vakituista kokkia, joten alkuperä on toistaiseksi tuntematon. Mutta väliäkös tuolla soppa on kerrassaan loistavaa! Kiitos sille joka on tämän keksinyt.

Elikä mitä sitä nyt siis tehdäänkään:

Kuumaan kattilaan ainakin desi oliiviöljyä, tuore chili ja isosipuli (tai kaksi) kuullottumaan. Niin ja ne jotka ei vielä tiedä minulla ja valkosipulilla on suhde, eli sitä sinne myös ihan niin paljon kun sielu sietää. Perään purkki tomaattimurskaa, itse käytän sellasta pizzamaustettua, litra tomaattimehua ja purkki kookosmaitoa (pieni tai iso maun mukaan). Sitten purkki kikherneitä ja mausteeksi pippuria ja raastettua limen kuorta. Voi lisätä suolaa jos siltä tuntuu ja ei kuin plop plop plop ja sillain. Yleensä annan sopan lojua levyllä ainakin puolituntia....pidemmästäkään ei kai ole haittaa, mutta kun joskus on niin hätänen.

Että näin Samasta hommasta on varmaan yhtämonta variaatiota kuin on kokkeja...this it how I do it.


Maanantait kaikille. Kohta on kesä!

S

Lihattomien ensimmäinen blogivierailija: Vegaanisynttärikakku!

'Toinen Vegaani' täytti vuosia -taas! Ja 'toisen vegaanin' isä teki tälle yllätys synttärikakun :D

Ja kiltti 'toisen vegaanin' isä taltioi vegaanikokeilunsa.

Maailman ensi-illassa: Vegaaninen Synttärikakku!!!

Jaahas. On siinä jauho poikineen. On tattaria, riisijauhoa. Löytyy kanelia ja inkivääriä, soodaakin tuolla taitaa olla.

Niin siirappia tuon töhnän päälle. Mitäköhän tuolla on. Näyttää muussatulta banaanilta ja ne kuivat on siellä alimmaisena.

No niin. Vuoka odottaa, uuni on lämmin. Kaavin vain tuon sisällön voideltuun (oliiviöljy) vuokaan. Ja paistumaan.

Uunista ulos ja hellalle jäähtymään. Jos ihan oikea kakku olisi paistunut uunissa yli tunnin, olisi se tullut korppuna ulos. On vegaani ihmeellistä.

(Toisen Vegaanin kommentti: ...mutta tämähän on oikea kakku!? :)

Ei nyt ihan valmiina, mutta hyvässä puolivälissä. Jäähdyn tässä hieman aikaa. HEI, pois se veitsi. En halua täytettä sisääni.

Siinä on sitten sitä kakkua poikineen. Pramilla hienona kynttilöiden valossa. Että on kakulla mukava oltava.

(Toinen Vegaani kommentoi: laseissa juuri valmistettua tuoresmoothieta: Paljon appelssiinia, vähän vettä ja yksi päärynä. Mmmm...herkullista!!!)

Nyt minut on melkein syöty. Kaippa minä sitten maistuin. Onneksi kynttilät vielä lämmittävät.

'Toisen Vegaanin' arvio kakusta: Aivan mahtava! Ei millään olisi uskonut että kakussa ei ole yhtään pienen kanan munaa tai yksinäisen lehmän maitoa! Maku hieman joulupiparkakkumainen, mutta tarpeeksi kaukana pipari-fiiliksestä, että sille voi antaa mahtavan synttärikakun tittelin. Kannatan ehdottomasti! Jäljelle jäänyt pala testattiin seuraavana aamupäivänä, ja maku vain parani. Kuten kiltti kokki sanoi, kannattaa ehkä edellisenä päivänä kostuttaa kakku. Ehkä näin. Tosin...kuka hullu sitä pitää kakkupohjan ympäri vuorokauden koskemattomana jääkaapissa..? Miten se meneekään..."mielen voimaa"...!

Tällaista vegaanikakkua voisi myydä vaikka Fazerin leipomossa: 'Vink Vink'

Herkuttelija kiittää, niiaa ja menee keittiöön haaveilemaan, että sieltä löytyisi lisää kakkua.

Halauksia kaikille lukijoille! Mmm...kivasti kakku keventää mieltä...

R

Ja tässä teille linkki, jota kuuntelin ja opiskelin koko syntymäpäivän.

Hieno alku uudelle vuodelle:

http://www.youtube.com/watch?v=cAM5mWmRR8E

Tiistai-lounas.

Sanokoon sisäinen hylje-eläin mitä lystää tänään oli pakko saada salaattia. Varmaan johtunee leudommasta ilmastosta, joka vallitsee Helsingissä tänään...vain vaivaiset -4 astetta...suorastaan hellettä sunnuntai aamuiseen -20 veraattuna.

Sitä on aikasta paljon.

Elikäs Piastettu-tofu-salaatti:

Paistettua itse marinoitua tofua. Marinaadissa n. desi soijaa, puol desiä rypsiöljyä ja seesaminsiemenöljyä kumpaakin, kiinalaista ihmechilisotkua (sitä samaa mitä on kaikissa kiinalaisissa ravinteleissa pöydällä purkissa, sitä tosi hottia), sitruunatiivistettä ja vettä. Annoin muhia muutaman tunnin.

Salaattia (jotain jääversiota en nyt muista), tuoretta basilikaa, tomaattia, kurkkua, paprikaa, puolikas avokado, puolikas punasipuli, aurinkokuivattuja tomaatteja, mantelirouhetta.

Mausteeksi ruusu-suolaa, pippuria ja kylmäpuristettua rypsiöljyä.

Tässä kohtaa tuli ähky...

Tällä pitäs jaksaa ehkä hetki pieni. Viimesestä salaattimätöstä onkin jo aikaa, mutta oli niin hyvää että taidan uusia saman ehkäpä jo huomenna. Tulispa pian kesä niin vois onnellisesti nassuttaa salaattia joka päivä...

Flunssakin on ehkä onnistuttu selättämään eli tätähän voisi sanoa jo ihan elämäksi.


          S

1/12 complete.

Hiljasta pitelee.

On omituista huomata mitä kaikkea saakaan aikaan kun ei vaan istu koneella ja surffaa netissä. Tällä kertaa internetumpio on ihan oma moka…kyllä muistutukset olis hyvää maksaa ajallaan ja postin voisi oikeasti käydä läpi kunnolla. Noo ei se mitään olen kuluttanut aikaa lukemalla ja keittiötä remppaamalla. Ruokarintamalla tosin olen hyvin väsynyt. Kuherruskuukausi vegaaniuden kanssa on selkeästi ohi ja välillä jopa vähän tympäsee. Olen kokeillut kaikennäköistä uutta ja uljasta, mutta nyt on tullut stoppi. En kekesi mitään uutta ja kaikki mitä tällä hetkellä väänään on jo syöty liian moneen kertaan. Tarvitsen uuden inspiraation että tästä selvitään, mutta en luovuta sitä ei kannata pelätä. Osaltaan syytän myös kaksi viikkoa jatkunutta flunssaa ja toistuvasti liian lyhyeksi jääneitä yöunia. No mutta joskos nillitys jätettäs sikseen ja stuumailtas vähän kuukkauden saldoa. Miten sitä sitten ollaan selvitty?

Isoinpia haasteita on kuukauden aikana ollut se, että en ole vielä löytänyt mitään "valmista" syötävää vaan olen käytännössä tehnyt kaiken itse muutamia ravintolakeikkoja lukkuunottamatta. Ensimmäinen konkreettinen muutos on omissa syömistottumuksissa. En ole sitten yläasteen syönyt aamupalaa arkiaamuina koskaan. Ei vaan ole kyennyt saamaan mitään alas. Toisin on nyt, vatsa huutaa jo heti herätessä sisältöä osakseen ja olenkin muuttanut aamurutiinejani. Muutenkin syömisaikani ovat rutinoituneet ja omaa kehoa on helpompi kuunnella kun se huutaa jostain. Nälkä tulee säännöllisesti, mutta se myös nykyisin pysyy paremmin poissakin. Toinen selkeä muutos on se, että olen laihtunut. Tapanani ei ole käydä vaa-alla vaan seuraan tilannetta vaatteilla. Housut ovat löystyneet ja päälle menee jo muutama vaatekappale, jotka aiemmin ovat kiristäneet epämukavasti. Nyt pitää kyllä äkkiä päästä takasin urheilun makuun etten muutu ihan rimpulaksi. Kolmas selkeä muutos on vireystaso, joka on aivan omaa luokkaansa. Olen uniongelmainen ja useasti porskutan menemään ihan puhtaalla kofeiinin voimalla. Viimeisen kuukauden aikana olen nukkunut ihan yhtä p€rsiilleen kuin ennenkin, mutta en ole puoliksikaan niin väsynyt, kuin esimerkiksi syksyllä. Muutos on huomattava ja kaikista havaisemistani merkittävin. Se luo todellista toivoa jatkuvaan flunssailuuni ja vireysvajeeseeni, plus mikä parasta kahvin kulutus on puolittunut. Olen ylpeä.

Mä syön joka aamu puuroo...

Kuukauden suurin pettymys oli, kun kävin syömässä shushia ja vegaanille ainut vaihtoehto (en ainakaan keksinyt toista) oli makirullasetti, jossa kaikki oli ihan samanlaisia. Antikliimaksi! Kämp Galleria shushimesta boikottiin! Tästä sitten ystävän kanssa poiki idea käydä testaamassa pääkaupunkiseudun shushi paikkoja ja karsia jyvät akanoista ainakin vegaaniakselilla.

Boring I say, boring....

Kuukauden iloisia yllätyksia ravintola-akselilla oli melkein kakki missä kävin, mutta yhden mainitakseni niin se olisi Bamboo Center, jota olen muutaman vuoden boikotoinut. Olen käynyt paikassa vain muutaman kerran ja toisella erehdyin syömään tofua ja tilannetta taisi hiertää vielä todella epäonnistuneet treffit. Tästä on jo vuosia aikaa, mutta mieleen on pittynyt epämukavia mielikuvia paikasta, jotka olivat mukavaa romutettavaa. Ruoka oli hyvää, palvelu paikallaan ja vegaanisia vaihtoehtoja pilvin pimein (okei mä ehkä vähän liiottelen). Seurakin oli tällä kertaa huippua eli kaikki kohdallaan! Suosittelen. (friteerattu tofu on sitten tosi nälkäisille, ei pikkurimpuloille…sitä oli LIIKAA :D)

Mieli on kuitenkin ihan kohdallaan vaikka juuri nyt hieman ottaakin päähän. Eka kuukausi takana 11 to go. Kai tästä selvitään… Eiku KYLLÄ tästä selvitään. Asennetaan asenne kohdalleen ;)

Lopuksi vielä linkkivinkki, jos kaupassa menee sormi liian usein suuhun. vegaanituotteet.net

             S

Ps. Sunnuntaina treffit ihanan R:n kanssa ennen kuin neiti karkaa jorpakon taakse. Päästetään mokanaattorit vauhtiin… Jos tällä kertaa selvittäisiin myrkytyksiltä.

Lihattoman paluu! -raakavegaani versus vegaani; riisi versus kaura; ja kyllä...tuo kiistelty ja kirottu soija

S on luopunut toivosta kanssani...luulen että olen luopunut itsekin toivosta...itseni kanssa.

Miten se menikään, olen vegaani ehkä vuoden, ehkä kaksi kuukautta, ehkä kaksi viikkoa, ja hirveästi siitä kirjoitan, mutta siitäkin on jo niin pitkä aika että unohdin mitä kaikkea olenkaan kirjoittanut.

Huh! Mitä kaikkea onkaan tapahtunut.

Ensinnäkin, kyllä, olen vielä Vegaani!!! Ja Rakastan tätä!

Olen jopa oppinut kokkaamaan. Tai ainakin melkein. Itse -melkein aina- syön kokkauksieni tuotokset. Harvoin näytän näitä tuotoksia muille...en toivo pahaa kenellekään...varsinkaan sairaalareissua.

Seuraavassa tutkielmani: tuntemuksia, totuuksia, vihreitä valheita ja suuria toiveita:

RAAKAVEGAANI versus VEGAANI

Hauskoja, mutta ehkä enemmän mielenkiintoisia huomioita dieetistä:

Raakavegaani;

Ensimmäisen viikon+ oltuani raakavegaanina, paino oli mitä unelmaisin, ehkä hieman laihemmalla puolella, kuin normaalisti, mutta olen aina kärsinyt ärsyttävästä jojopainosta, että se nyt oli, ja tuli...Mutta kroppa piti äärimmäisen paljon tästä dieetistä. Minkäänlaista turvotusta ei ollut missään muodossa (kroppani on yliherkkä ruoka-aineille), ei mitään vatsaongelmia, koko elämä tuntui hyvin tasapainoiselta ja oli hyvin balanssissa. Yllättävin huomio ehkä siinä, että ihoni(!) oli säkenöivä! Yhtälailla kuin kroppani, ihoni on ongelmatapaus ja ilmoittaa hetkessä, jos suupalan kanssa meni vikaan. (Tosin stressi tekee saman tempun). Eli plussana sanottakoon kaikinpuolinen äärimmäinen tyytyväisyys ja hyvä olo. Ihanaa.

Miinuksena ehkä se, että elimistö valitti jatkuvaa puutostilaansa jostain. Kysyin muutamaan otteeseen, että mitä sinä valitat, mutta vastauksena oli vain murinaa, joten annoin sille lisää salaattia. Ja 1.5 viikon päästä jouduin aloittamaan monivitamiinien syömisen. Ilman näitä ällöpillereitä, en usko että olisin pärjännyt viikkoa pidemmälle. Luulen että ruokavaliossani oli jotain vikaa, ja joku asiaan hieman perehtynyt raakavegaani olisi voinut minulle ilmoittaa että "ei näin, tollo". Mutta kyseenalaista raakavegaania ei ollut lähettyvillä, joten...uskon että olisin nääntynyt nälkääni.

VEGAANI:

No..niin siinä sitten kävi, että popcorni teki temppunsa. Tuo kirottu jumalten ruoka...Hiiteen koko hyppivän maissin perhe! Ja niiden serkut ja serkkujen kaverit...jos täällä saa kirota niin sanon hittolainen..."popcorn is going to be the end of me!" -suurella todennäköisyydellä.

Eli hyvästi raakavegaanius ja tervetuloa hyppivä jumalten ruoka. Huomioitakoon, että olen hyvin spirituaalinen...en uskonnollinen, mutta spirituaalinen. Keksin muuten keinon, millä voin valmistaa popcornia jopa kello 4am ja naapurin hermoheikko ei edes huomaa että paukuttelen menemään!!! "puinen leikkuulauta" -tai minun tapauksessani; puinen juustotarjotin -nyyyh- juustoa...(r.i.p. soijaällöjuustoon en koske). Eli pannu, häirikkö maissinjyviä, oliiviöljyä, suolaa...puinen kansi ja Antaa Palaa!!! oooh...heaven.

Ja tämä sitten tästä vegaani osiosta.

SOIJA:

Seuraavaksi siirrymme tuohon kirottuun soijaan, jonka manasin alimpaan hel**in viimeisessä kirjoituksessani. Soija parka...ei se ehkä nyt kuitenkaan niin pahaa myrkkyä ole...onneksi on oma blogi niin tänne saa kirjoitella mitätahansa. Kävimme kyllä tästä rakkaan S:n kanssa kiivasta keskustelua joka yleensä loppui näin: "mä en jaksa kiistellä soijasta, ei täältä internetistä löydy mitään hyvää faktatietoa. Mä meen nyt nukkumaan" -joten jäin kiistelemään soijasta ja sen vaarallisuudesta ihmiskuntaa kohti ihan itsekseni. Hyvin kiistelin, kunnes keksin jotain muuta luettavaa internetistä, tai jonkun mielenkiintoisen ulkoavaruuden uhka dokkarin Youtubesta katsomista.

Listasin S:n kanssa linkkejä (tai minä listasin soijan vastaisia, ja S tunki näitä puolustavia linkkejä, ja solidaarisuudesta S:ää kohtaan päätin postittaa molemmat kannat huomioon ottavia linkkejä)

Jee Jee hyvä soija:

Klikkaa mua

No joo, vai ei...no mutta ne UNFERMENTED soija tuotteet!!! (eli siis...ööö...'ei käytetyt' soija tuotteet. Ei siis toisen käyttämät, tai itsensä, vaan...jonkun muun käymisellä käytetyt...tms?) Tämä on muuten taikasana, eli kannattaa muistaa, ja lukea tämä artikkeli -jos lukee englantia

Klikkaa mua myös

Jatkoa edelliselle ja FERMENTED soija tuotteet -eli hyvikset

muakin voisi klikata

HERÄTKÄÄ! postia -ei mitään tekemistä Jehovalaisten kanssa. No ei kyllä mitään tekemistä soijankaan kanssa, että miksi se on täällä, ei mitään tietoa, mutta äärimmäisen hyvä artikkeli 15 terveysruoasta!

klikediklik

Ja joku karmaiseva linkki, taaskin: mitä se tekee täällä, ei mitään tietoa, eikä mitään tekemistä soijan kanssa, mutta kyseinen pinkkipukuisten rivityyppien kuva on koristanut idea-korttiseinääni vuosia...ja nyt vasta tajusin että mitä tuolla tehtaassa tehdään...karmaisevaa. Mutta erittäin tärkeää vegaaniuden puolesta puhuvaa informaatiota kaikkien tutkittavaksi!!!

wink wink kliks

Eli tässä teille soijatietoutta ja vähän muutakin.

No niin se oli sitten siinä, joten voimme siirtyä tähän kokkauspuolelle:

Olen koetellut ja kokkaillut ja hykerrellyt ja kiemurrellut kaikenlaisten kummallisten unelmien rajamailla...välillä kokkaukset -etenkin smoothiet, ovat kiemurrelleet hieman väärään suuntaan...itseasiassa tuolla kaapissa on vieläkin kiemurainen smoothie, joka on ollut siellä jo noin 2.5 viikkoa...yäk. Jos avaan kannen, uskon että se kiemurtelee kannen alta ulos. Ja sitten joudun itsekin täysin kiemuralle...

KAURA (+kaurasämpylät):

Soijatuotteista luopumisen jälkeen, S ehdotti kauran maailmaan uppoutumista...kokeile edes? No, viljaton raakavegaanihan kokeilee vaikka mitä! Vaikka kauraa! Ja kaupassa nälkääni kiemurrellessa mietin mmm...miten se nyt sitten menikään...kaura sämpylöitä...kaurasämpylöit'!!! Jeee!!! Ja megavähän ruisjauhoa seassa, ihan saman, otan tämän :D oooohh...taivaallinen ensimmäinen puraisu pehmeästä leivästä Helsingin päärautatieasemaa vastapäätä olevan Makkaratalon seinustan viertä, Ateneumin edessä olevaa bussipysäkkiäni kohti kulkiessa...pala taivasta... Voi ei! Onko tässä maitoa? Tai kananmunaa? Sämpylä puoliksi suusta roikkuen alan koluta läpi ylisuurta kassiani, ja mietin voi itkujen itku: pitääkö tää pala sylkeä maahan! Koluan ja koluan, otan punajuurisalaatin, salaatin, ja jotain kesäkurkkuja kassista, no tuolla, toisella kädellä juuri ja juuri yletän pussukkaan ennen täyden katastrofin laukeamista. Pheeew...mikään ei pudonnut, paitsi ohikulkevien ihmisten silmät. "Olen vegaani, ettekö tajua??" Luen tuoteselosteen..ei maitoa...ei kananmunaa...luen tuoteselosteen uudestaan, ei vieläkään maitoa, eikä kananmunaa, ehkä liivatetta? Ei sitäkään, hyvä, voin siis syödä tämän palan taivasta, joka alkaa jo olla hieman kostean puoleinen ja menettänyt jähmeytensä...Taivaallista, silti. Syön koko pussillisen samantien.

Ongelmia...ei tietääkseni -vielä tuossa vaiheessa.

KAURAMAITO versus RIISIMAITO

Innostus ylimmillään, jeeee, pystyn syömään kaurasämpylöitä! No, syön niitä monta päivää putkeen, ainakin kaksi. Sitten alkaa ongelmat. Turvotusta, vatsakipua...no se on varmaan se ruis. Ostan kaurahiutaleita, ja kauramaitoa ja samalla kun juon kauramaitoa tyytyväisenä lasista, syön kaurahiutalelettuja...herkullista. Ja näitä kaurahiutalelettuja tuli sitten syötyä varmaan viikko...kunnes tajusin, ei...kyllä tässä nyt joku mättää, ei tää kaura ole nyt mulle. Ja siihen se loppui sekin ilo lyhyeen.

Mitäs sitten. No..mitäs jos koittaisin uudestaan tota riisimaitoa, mutta ei sitä karmivan hirveää tomusokerivettä, vaan tätä kivassa violetissa purkissa olevaa Keijun maustamatonta riisimaitoa. mmm...ei paha! Olen tainnut löytää uuden ystävän! (...vaikka kroppa tästäkin valittaa...mutta jos nyt päivän tai kaksi. Itseasiassa ajattelin koittaa viikon melkeinraakaruokadieettiä huomisesta alkaen, ja katsoa mitä elimistö siitä sanoo! :) Eli vielä tänään...popcornia, tattari-riisihiutale-perunajokumömmö lettuja (tattari uusi ystäväni) ja sitten taas...dieetti...

-R-

kiittää kauniisti ja kuittaa tekstin ja päätään nyökyttää tyytyväisenä. Ehkä S:kin on taas tyytyväinen, kun blogi ei sittenkään kuollut ensimetreillä! :D

Gooood Morning World!!! Mitä S ei vielä tiedä...on mitä tuleman pitää!!! !!! !!! -kohta tietää :D

Seuraavissa teksteissä lupaan karmaisevia koettellemuksia...kirjoittaja muuttaa lihaa ahmivan kokin kanssa saman katon alle!!! Yritin selittää vegaanin ja vegetaristin eroja...asia ei päässyt rajallista ymmärrystä pidemmälle...Miten tässä käykään!!! Luvassa myös: Ruokablogi lähtee Lontooseen!!! Eikä aio sieltä Suomeen palata! Kierrämme Lontoon vegaanitaivaat...aaah...ja raportoimme niistä lisää :D

So...dear readers...STAY TUNED!!!

Aamu.

Hyvää huomenta ja tässä tulee lauantaimakkara-voileivän haastaja!

Aamusetti: Samsara aito ruisvuoka-leipä (sis: täysjyväruisjauho, vesi, suola ja luomua. meelaav!) Leivän päällä seesaminsiemen-öljyä, rukolaa, avokadoa, tomaattia, ripaus suolaa ja pippuria. Kupissa pressopannussa keitettyä kahvia ala americano. Jos tällä ei lähde niin sitten ei millään.

Mahtisunnuntait kaikkille!

    S

Flunssan tappoon mättöpastaloota.

Olen tainnut napata oikein kunnon kulkutaudin sen verran raatona olen laahustanut viimeiset muutamat päivät. Teetä on vedetty kitusiin litratolkulla ja apteekista raahattu kotiin kilokaupalla helpotusta. Yksi itemi tosin oli ihan flunssaan sinällään liittymätön eli b-12 vitamiini. Vitamiinipurkkejani tutkiessani havaitsin, että oma b-vitamiini lisukkeeni ei ilmeisesti sisällä tarpeeksi tuota kyseistä muotoa ja tämänkin tajusin vasta siinä vaiheessa, kun huomasin suupielieni haljenneen. B-vitamiini (ainakin jokin niistä) lukemani perusteella oireilee puutteellaan juuri noin, mutta en ihan apteekin tätiin luota, kun tämä väitti sen olevan juurikin tuo b-12. Ainakin lukemani perusteella b-12 puutokset alkavat näkymään vasta pitkällä aikavälillä, tosin ei se internetkään ole se kaikkein luotettavin lähde. Senkin olen huomannut sivustojen ja aineistojen huudellessa ristiin. Tulin tässä sitten yhtenä iltana yskittyäni puolet keuhkoistani pihalle siihen tulokseen, että lääkärille voisi varata ajan ihan perusteelliseen terveystarkastukseen. En ole sellaisessa käynyt sitten yläasteen niin se voisi olla jo aikakin pikkuhiljaa. Samalla saisi kerättyä vähän faktaa tämän hetkisestä tilanteesta ja saman voisi sitten toistaa vuoden kuluttua ja katsoa mitä on tapahtunut tämän vegaaniuden kanssa.

Pikaisempaa helpotusta olooni hain ruokakaupasta. Olen kai mainonnan uhri, kun jossain kuulin että pitää syödä viiden erivärisiä kasviksia päivässä….en kyllä nyt tiedä että otetaanko se värianalyysi kuorista vai sisuksista (?)…mutta kuitenkin totesin, että vihreää en ole nautiskellut hetkeen ja salaatit noin muutenkin ovat olleet aika unholassa. Jostain syystä talvella salaatti ei vain oikein maistu vaan leikin hyljettä ja yritän kerätä rasvavarastoa etten palelisi niin paljoa. Sisäinen eväeläimeni on kyllä varmaan paniikissa tällä hetkellä, koska palelen kuin pieni possu ja olen varmaankin laihtunut joulusta. Farkkujen vyötä on kiristetty jo pari reikää. Hämmentävää tai sitten ei, mutta määrällisesti ja säännöllisesti katsottuna syön aivan tolkuttomasti ja ainakin yritän olla todella tarkka sen kanssa, että saisin kaiken mahdollisen tarvittavan. Jatkuvaan paleluuni kyllästyneenä päätin sitten testata reseptin tapaista mikä on hautonut päässäni tovin. Soijaton(mättö)makaronilaatikko. Jollain energialla pitää sisukset pyrkiä täyttämään, kun kolme t-paitaa ja tuplavillis ei enää töissä riitä pitämään lämpimänä (mulla on myös kahet sukat, villasukat ja huopatossut….nyt on varpailla elämä…).

Papujapapujapapujapapuja...

Eli hankintaan meni täysjyväpastaa, joka tällä kertaa oli ruisversiota , valkosiapapuja, kikherneitä, kidneypapuja, iso paprika, tuoreita herkkusieniä, paljon sipulia (ruokaan laitoin kai 3 isoa) valkosipulia, tomaattia, porkkanaa, kaurakerma ja tomaattimurskaa. Lisäksi kannoin kotiin ihmesalaatin (se oli joku eksoottinen ja nuukahti päivässä !), rukolaa, avokadoja ja läjän hedelmiä. Kotona sitten aloin laskea, onko tarpeeksi montaa eriväriä…mutta homma tyssäs värianalyysin määrittelyyn…ainakin nyt on sitä vihreää.

Jotain juustoa tai sen tapasta tuohon olis kyllä kaivannu...

Homma tulille eli keitin pastat ja pyöräytin kaiken muun pannun kautta, kaikki isoon vuokaan ja uuniin. Oma uunini on aito ja ehta peli jostain 60-luvun paremmalta puolelta ja en ihan menis takuuseen sen lämmönmittauskyvystä, mutta viisari osoitti 200 astetta ja aikaa kului noin 45 minuuttia ja hommasta tuli passeli. Maustaminen oli tasoa suolaa ja pippuria, chiliä ja pizzamausteet eli ei mitään rakettitiedettä, tosin nyt en voi taata onnistumista, kun omat makunystyräni on kadotettu jonnekin flunssalandiaan.

Tää on muuten aika helmi kaveri. Ihan ehtaa antiikkia.

Nälkäkuolemaa lähentelevä vannabeeflussahylje ei malttanu liikaa kuvia napsia vaan yhden räppäsyn jälkeen alkoi lapioimaan tavaraa naamatauluun. Otin jopa santsit eli ei se pöperö pahaa ollut vaan mukavan tuttua ja turvallista with a twist. Pavut poksahtelivat mukavasti pureskellessa, mutta jostain syystä tämän setin kohdalla tuli outo jauhelihakaipuu. Kai se on se, että makaroonilaatikko on iskostettu jokaisen pienen suomalaisen takaraivoon tietyn laisena ja kaikki poikkeava on jotenkin väärin. Itse olen kyseistä ruokalajia tuunannut jo iät ja ajat mutta jostain syystä nyt se jauhelihan puuttuminen rapsutti aivoja väärällä taajuudella. Tässä on vähän samaa kun eräs päivä löysin itseni kaupassa jäätelöaltaalta kuolaamasta Ben§Jerrysin överisuklaajäätelön perään. Kuitenkin kun asiaa tarkemmin pohtii niin molempien, jäätelön sekä jauhelihan syöminen ihan noin oikeasti ei tunnu houkuttelevalta, mutta jossain kohtaa päätäni on johdotus, joka aika-ajoin aiheuttaa ajatushäröjä. Ei en minä himoitse grillattua kanaa mutta se tuoksuu niin kesälle ja meidän iskälle. Minkäs teet.


         S

Tofu-saaga-jatkuu.

Terveisiä punkan pohjalta. Flunssa otti ja kaatoi jälleen. Onneksi asunnossani on iso ikkuna, josta voi tuijotella ulkona vaakatasossa pyryttävää lunta peittojen ja tyynyjen sekaan hautautuneena. Aamukahvikin maistuu varsin hyvältä puoli yhden aikaan iltapäivästä. Älkää kuitenkaan ymmärtäkö väärin mielummin oikeasti olisin tuolla jossain töissä ja treeneissä ja jäätymässä tuohon pyryyn ja nauttimassa siitä, että se talvi tuli VIIMEIN. Mutta EI minä olen TAAS kipeä.

Valivalivalivalipurnpurnpurnpurn.

Tämä on ollut ennemminkin sääntö kuin poikkeus, että olen suunnilleen noin joka toinen kuukausi kipeänä ja tätä on jatkunut kohtapuoleen jo nelisen vuotta. Voin myös kertoa, kaikki mahdollinen ja mahdoton, lääkäreistä itsehuoltoon on testattu, paitsi vegaanius. Olen kuullut ja lukenut jo useamman vuoden sitä alituista hapatusta eläinperäisten aineiden luopumisesta syntyvästä onnesta ja autuudesta. Aiemmin viitasin sille kintaalla, mutta viimevuoden aikana aloin miettimään asiaa säännöllisen epäsäännöllisesti. Viimeksi syksyllä meinasi hermo kärähtää, kun juutuin yksin puoleksitoista viikoksi neljän seinän sisään. Viimeisenä tautipäivänä kun kaupassa käyminenkin alkoi pelottaa päätin, että tälle ikuiselle riesalleni on tultava loppu. Jälleen yksi syy lisää aloittamalleni ihmiskokeelle. Ainakin sen voin nyt jo todeta, että olo on vireämpi kuin aikoihin ja energiaa riittäisi vaikka muille jaettavaksi mutta....noh...ei tässä mitään ihmemuutosta sairastelun suhteen ole vajaassa kuukaudessa kuitenkaan tapahtunut, että katellaan ja aiheeseen varmaa palaankin tulevaisuudessa, kun aikaa on kulunut lisää, infoa on enemmän ja ehkä jotain tuloksiakin saavutettu...toivottavasti.

Opittuakin on tullut vajaassa kuukaudessa vaikka mitä, enkä varmaan koskaan ole syönyt näin terveellisesti sekä monipuolisesti ja mikä parasta alan pikkuhiljaa oppimaan miten taltutan ikuisen nälkäni useammaksi tunniksi kerrallaan. Minä vs. Nälkä 4-2. En varmaan koskaan myöskään ole näin tunnollisesti näpertänyt itse kaikkea syötävääni mikä meneekin jo alkuperäisen ihmiskoeajattelumallin mukaiseksi toiminnaksi. Tavoitteenani oli syödä mahdollisimman puhtaasti ja ekologisesti, joista ainakin E-kirosananäkökulmasta puhtaus on onnistunut aika hienosti. Enkä varmaan koskaan ole mussuttanut hedelmiä näin paljoa. Brittiläisittäin katsottuna minun 5-päivässä on varmaan jotain kertaa neljä. Siis jos ette ole kuullu brittien viispäivässä-kampanjasta niin suosittelen tutustumaan kyseisen kansakunnan terveystilastoihin ja valtion yrityksiin korjata tilanne. En mollaa mutta kokemuksesta sanon, että se kansa voi aika huonosti.

Mutta jos sitten ihan aiheeseenkin. Tofu, se arkkivihollinen nro.1, jonka kanssa olen taistellut, itkenyt ja huutanut, se sitten vaan on ja pysyy ja minä joudun myöntämään, että joitain valituksiani ja purnauksiani joudun pyörtämään perusteettomina. En edelleenkään aio sukeltaa siihen terveysintoilutekstiensuohon, vaan pysyn ihan tutulla mututuntumatasolla asian suhteen. Jokaisella on omat mielipiteensä ja niin myös minullakin: Vihaan tofua...tai siis nyt on ehkä myönnettävä, että vihasin ja nykyään tulen ehkä jo toimeen.  Edellinen tofu-postaukseni poiki varsin laajaa keskustelua naamakirjassani ja seinäni onkin täyttynyt viimeisen kuukauden aika varsin laajamittasilla keskusteluilla, joista olen saanut ihan konkreettisiakin tofuvinkkejä. Näitä erilaisia uusia näkökulmia tofuun olenkin otanut hiljalleen käyttöön ja saanut jo jopa kaksi onnistunutta tofusotkua aikaiseksi. Huvittavaa tässä on kuitenkin se, että molemmat toistavat aineksiltaan hyvin samaa kaavaa muutamaa poikkeusta lukuunottamatta.

    Rapsakkaa tofua nom nom nom....!

Suurin osa safkoistani on mimenomaan jotain kasvissotkua, jossa on jokin proteiinin lähde. Näin on ollut jo muutaman vuoden ja ehkä juuri sen takia vegaanius ei ole ollut minulle kokkailun kannalta mitenkään älytön siirtymä. Nyt olen löytänyt uuden suosikin kasvisrintamalla. Kaali, sitä tungen melkein kaikkialle. Se on halpaa ja riittoisaa ja sisältää kalsiumia. Niin sitäkin pitää jostain saada. Vegaaniliiton sivuilla kalsiumiin liittyen lisää infoa Klik. Juuri nyt olen ihastunut luomuna saatavaan punakaaliin, joka on iloisen väristä, mahtavan makuista ja mukavan täyttävää. Kaalin lisäksi pannuun yleensä eksyy paljon sipulia, paprikaa, kesäkurpitsaa, munakoisoa, herkkusieniä, erilaisea palkokasveja joista tämän hetken hitti on linssi ja aina, siis aina, tuhdisti valkosipulia. Käytännössä kasvissotkuun voi tunkea melkein mitä vaan jos hieman miettii paistojärjestystä. Lähinnä oma kaupassa käyminen on sillä tasolla, että yli puolet korin sisällöstä täyttyy kasvisosastolla ja kotona vasta alan pohtimaan, että mitäs kivaa näistä nyt sit vääntäs.

En ala sen suuremmin erittelemään miten olen kaksi tofusotkuani tarkalleen tehnyt vaan nyt se itse tofu kehiin. Eka vinkki jonka sain, itseasiassa useammaltakin henkilöltä, oli että kokeile savutofua. Siitä ei ole kovin hyviä kokemuksia menneiltä vuosilta, mutta eräs ilta nälkiintyneenä ja treeneistä tullesani totesin, että ei siinä mitään menetettävää kai ole. Luomusavutofu kassan kautta kotiin ja ihmettelemään. Toinen vinkki, joka onkin ollut kullan arvoinen, oli että paista tofu rapeaksi omalla pannulla. Tätä vinkkiä suosittelen! Kasviksista irtoaa sen verran paljon nestettä, että tofu lötköstyy samalla pannulla ollessaan. Ja wolla! Sotkustahan tuli ihan hyvää! Savutofu toimi mainiosti kun kasvissotkua ei maustanu liikaa, vaan antoi savuiselle maulle tilaa temmeltää. Hämmentävää kyllä edes ikuisesti itseäni rassanut tofun koostumus ei liiemmin kiusannut ja nälkä, se lähti! Tästä sitten riemastuneena innostuin taannoisella Kalliokierroksella nappaamaan Vii-Voanista mukaan ison köntin edullista maustamatonta tofua. Toinen kullanarvoinen vinkki minkä tofun suhteen sain oli, että ei kannata hifistellä marinaadin kanssa. Otin neuvosta vaarin ja marinoin tofun soija, öljy, vesi-liemessä jonka ainut potku tuli samaisesella reissulla matkaan tarttuneesta kiinalaisesta superchilimössöstä ja sitruunamehusta. Molempien kanssa olin kohtuulinen (chilihommaa laitoin noin ruokalusikallisen puoltakiloa tofua kohden). Parin tunnin marinoinnin ja kunnolla rapeaksi paistamisen tulos oli sitä luokkaa, että tämä tyttö napsi suunnilleen puolet tofuista naamaan ihan sellasenaan ennen kuin muut soossit olivat edes valmiit. Koko ruoka sai myös samaisella reissulla ostamastani tandoorimausteesta mukavaa potkua. Että näin, niin se vaan menee...ei pidä koskaan sanoa ei koskaan...tai jotain sellasta, koska sitä mitä todennäköisemmin joutuu pyörtämään puheensa. Kuten minä nyt myönnän, että tofu on ihan hyvää. Tai sitten minä vaan olen ollut todella nälkäinen.

Ja loppuun suuri kiitos blogin ensimmäisestä kommentista ja linkkivinkistä Pialle! Joku on sen verran turpourpo ettei osaa edes kommentoida omaa blogiaan. Vinkin kautta hihaan tarttui uutta luettavaa :)


        S

Makumatka Kallioon.

Lauantai, kaunis päivä ja kylmä kuin p€#kele. Sattui sinä päivänä allekirjoittaneelle munkki, kun tarpeeksi pitkällisen valittamisen jälkeen sain opastetun kierroksen muutamaan Hakaniemen laitamilla sijaitsevaan helmeen. Onni on kun on onnistunut tutustumaan ihmisiin, jotka tietävät tästä kaupungista enemmän kuin minä, vaikka täällä olenkin jo oleillut useampaan otteeseen ja tälläkin kierroksella sen reippaan kolme vuotta. En pysty enkä kykene käsittämään miten kaikki nämä vuodet olen autuaan onnellisesti kulkenut Hämeentietä erinäisin kulkuneuvoin ja mennyt autuaalisen onnellisena ohi kaikkien niiden hienojen paikkojen, jotka sen tien varrella sijaitsevat. Voihan soijanakki! 

Tässä nytten sitten esittelyssä pari (useammassa emme ehtineet pyörähtämään mutta asiaan palaan vielä takuulla) ja pahoittelut nyt jo etukäteen ettei kuvamateriaalia ole kummoisesti, kun jollain pienellä tytöllä oli silmät lautasina ihmetyksestä.

Ravintola Silvoplee Toinen linja 3 Helsinki Klik

Vastaparini ehtikin jo aikaisemmin tätä raflaa kehumaan maasta taivaisin ja kyllä juu samoilla urilla painetaan.

Alkuun sisään astuessa tuli pieni epäusko, kun ensivaikutelma oli hieman liian lounasravintola/kouluruokala omaan makuuni, mutta rohkea rokan syö tai jotain sinne päin. Sapuskalaarien ääreen päästyäni tosin epäuskonumero 2 iski eetteriin…valittavaa oli aivan liikaa ja kaikki näytti suhteellisen kummalliselta eikä niinkään suuremmin houkuttelevalta. Myöhemmin kuulin että ravintolan antimista suurin osa on raakavegaanista, joka saattaa hieman selittää alkuun iskenyttä epäilystä. Siinä sitten kuitenkin lapion lautaseni täyteen, periaatteella kaikkea pitää kokeilla ja sain kuin sainkin koko lautasen ääriä myöten täyteen. Ei ehkä niinkään fiksuveto ihan noin vatsalaukuntilavuudensuhteen. Koko setille hintaa tuli jotain 14 euron pintaan mutta kyllä siinä mutustettavaa riitti.

Seuraava haaste tuli sitten pöytään päästessä. Muutama tovi meni haarukkaa pyöritellessä ja pohtiessa, että mistä pirusta sitä nyt sitten alottais ja myönnetään ei houkutellut. Olo oli sama kuin kaikkien niiden anorektisten takapakkien jälkeen syömään opetellessa:

Sisäinen taistelu…"ota nyt vähän, hyvää se on kuitenkin"  "Yyyyyyy ei tee mieli"  " Ota ota, sit on kivaa kun ei ole nälkä"  "Mitä jos     tulee maha kipeeksi?"  " Kaikkea ei ole pakko syödä…söisit ees vähän…ihan vähän…haarukallinen…"

Joo kyllä mä juttelen itseni kanssa omassa päässäni…hullu, tiedän. Jälleen se keskustelu oli tätä tasoa mutta tällä kertaa nälkä ja uteliaisuus voitti ja se kannatti! Hitaasti mutta varmasti koko lautasellinen upposi sinne jonnekin sisuksiin ja jos makuelämystä jotenkin kuvaisi niin se oli ilotulitus. Olin tietenkin ottanut liian montaa sorttia eikä kaikki miksaantunu keskenään, mutta voi sitä löytämisen iloa. Useammasta kokeilemastani jutusta moni on jo nyt matkalla omaan testiin, mutta jos jotain todella hehkuttaisin niin sienisalaattia ja jotain ihmeen lämmintä vihannessotkua johon joku nero oli laittanu taatelia. Ja miksi, no siksi, koska molemmat ovat jälleen asioita joita olen aina inhonnut! Seuralaistani taisi ehkä hieman huvittaa jatkuva hihittely ja naaman vääntely, mutta ei sille minkään mahtanu, mieluisa elämys kun oli. Suosittelen!

Ei mitään havaintoa miten kauan lautasen upottamisessa meni, mutta kauan, sen voi sanoa. Positiivisimpana asiana mainittakoon kuitenkin että vaikka olo oli täysi, ei tullut ähky, eikä tunku ja se jos mikä on ollut muutenkin tämän vegaanisen kokeilun hienoimpia asioita. Voi syödä reilusti ja ei tule ähkytunkuoksupurjo-olo. Viimeinen huomio kyseisestä ateriasta tuli joskus 8 pintaan illalla kun tajusin että nälkää kyseisellä setillä oli siirretty jo 5 tuntia eikä sittenkään nälkä ollut vielä tappava. Ennätys!

Seuraavana vuorossa olikin sitten itämaisten elintarvikkeiden erikoisliike Vii-Voan Hämeentie 3 Helsinki klik

Maha täynnä on aina hyvä lyllertää ruokakauppaan niin ei tule ostettua mitään turhaa…tosin tällä kertaa jäi ostokset aika vähiin, kun iski liikaa-tietoa-ahdistus. Kauppa on kuitenkin kaikinpuolin hauska ja ehdottomasti käymisen arvoinen. Elintarvikkeita oli vaikka mitä ja minkälaista sorttia ja eksyi sieltä muutamia asioita ihan omaankin ostoskoriin. Tofua puolikiloa muutamalla eurolla, kiinalaista superhottia chilisoosia, sitruunamehua ja mausteita, joista ainakin currya on pakko kehua, se kun oikeasti on huomattavasti parempaa, kuin mitä perusmarketeista saa. Ja mitkä hinnat! Se oli ehkä se mikä hämmensi kaikkein eniten. Samat elintarvikkeet, mistä yleensä maksaa maltaita perus marketissa, olivat tässä kaupassa osittain jopa naurettavan hintaisia ja pakkauskootkin aivan toistaluokkaa. Tästä paikasta kyllä tulee kantikseni. Kuvasaldo oli jälleen mahtava, jopa yksi kappale! Ei vaan kyennyt laulattamaan kameraa, kun oma mulskosilmäfilmiaparaattini imi infoa aivoihin sitä tahtia, että meinasi tulla oikosulku. Kuulemma näytin varsin pöllämystyneeltä enkä ihmettele. Sama efekti on yleensä kun menen antiikki-liikkeeseen taikka vaikka jonnekin ulkomaan kohteeseen. Ei niitä kuvia koskaan muista ottaa kun suurin osa ajasta menee ihan vaan pällistelyyn ja ihmettelyyn.

Kuulemma muutaman korttelin akselilla on ainakin yksi toinen verrattavissa oleva mesta ja nyt kun ajatelen niin voisi ehkä olla ihan mielenkiintoinen retki otta ja tutkia muitakin liikkeitä mitä hämeentienvarteen on avattu. Asiaan on siis palattava.

Lauantairetki sai arvoisensa loppuhuipennuksen, kun hyisen kallion läpi taaperrettuani sain maistella ehkä toistaiseksi parasta saamaani espressoa…tosin viime kerrasta on niin pitkään, että en muista niitä edellisiä ja en ole noin yleensäkään sen sortin kahveja diggaillu. Ehkä nyt on sitten myös otettava retki oman korttelin muutamaan kahvikauppaan ja alettava suorittaa kahvihifistelyä. Keitintä en ole omistanut vuosiin, mutta hieman on alkanut kiinnostaa, miten aamuisesta pressokahvista saisi vielä maistuvampaa…


    S

Hyvästi paha soija - tervetuloa Endometrioosi

Niin siinä sitten kävi...Mörkö hiipi menneisyydestä ja muistutti: älä tyttönen syö sitä soijaa, koska se on sinulle pahaksi!

Viljattoman vegaanin elämä ilman soijaa on mahtava asia! Rakastan tuota prosessoitua mömmöä kaikessa muodossa, ei prosessoituna ja prosessoituna. Valitettavasti elimistöni ei sitä rakasta. Josko vehnäkastikkeesta johtuneet kivut oikeasti tulivat tofun soija-vehnäkastikkeesta...vaiko itse soijamömmön aikaansaamasta reaktiosta elimistössäni, en ajatellut pyrkiä ottamaan asiasta selvää. Järjettömät kivut ja ilmapallopöhötys vei maun uusintakokeilta. Ei edes kiinnosta selvittää, voinko syödä soijapapuja pelkistetyssä muodossa, esim. soijapapuina kasviskeitossa. Papujen prosessointimenetelmistä olen viimepäivinä lukenut mitä hurjimpia stooreja...Kannatan kaikkia lukijoita ottamaan selvää mitä papuparoille tapahtuu, että niistä saadaan maukkaita soijamaitoja ja tofumömmöjä yms. prosessoituja hirvityksiä.. Huh!

Kun tätä kauhukuvaa prosessoidusta soijakauhistuksesta ajattelee, pulpahtaa mieleen väistämättä mielikuva Mc Donaldsista, vaikka kyseinen syöttölä ei ole tietääkseni tuonut soijatuotteita syöttölistoilleen -en tiedä, koska en ole yli vuosikymmeneen kyseisessä käynyt, mutta oletan. Ja koska jokainen itseään kunnioittava ihminen mielellään jakaa tietouttaan kyseistä ketjua, kuten muitakin pikaruokaketjuja vastaan, otan nyt osaa tähän hyökkäykseen.

Pikaruokaketjujen tuotesisältö tiedetysti koostuu elimistöä tukkivista prosessoiduista kemikaalimyrkyistä ja terveydelle vaarallisista ainesosista. Rakkaat lukijat, pysykää poissa pikaruokaketjuista, olette sen velkaa elimistöllenne...loppupeleissä se on teidän elimistönne, joka pitää teidät elossa. Vaalikaa sitä. On helppoa eksyä pikaruokaketjuun ja antautua kaikille mieltä stimuloiville ainesosille, mutta yhtä helppoa on heittää hyvästit terveelliselle ruumiille, ja ottaa sana terveellinen pois ruumiin edestä, ja jäljelle jää jotain minkä voi suoraan heittää hautaan, tai vaikka polttaa, koska se ruumis tuskin maatuu kaikkien kemikaalien ja säilöntäaineiden vaikutuksesta.

Loinko mieleenne traumaattisia kuvia pikaruokaloista? -hyvä niin. Tässä vielä kuva ja linkki, jota seuraamalla viimeisetkin halut kyseisiä ällöhirvityksiä kohtaan katoavat:

     Mmm...Chicken Nuggets!!!

Palataan soijaan, jonka en näiden kauhukuvien jälkeen usko kuitenkaan täysin samalle tasolle lankeavan, kuin edellä mainitsemani...-uskon, en tiedä. Huomasin soija pöhöttymän ja kipujen myös leviävän kummasti ala-vatsan alueelle, ja viikon rankan soijan saloihin heittäytymisen jälkeen muistin...ai niin...tällä soijalla ja hormonitasapainolla oli jotain tekemistä toistensa kanssa...Nopea Googlaus, ja tadaa!!! Soijan ja Endometrioosin yhteys..."kehotetaan välttämään soijatuotteiden käyttöä". No niin...siinähän se. Ei enää tuota helvetillistä hormonihäiriötä...joten tähän loppui soijan syönti. Jos joskus harvoin maistan palan tai kaksi, ehkä se ei ole hengenvaarallista, katsotaan sitten onko sen palan tai kahden maistaminen sitten sen arvoista.

Vaikka soijan syönti loppui, ongelmat jatkuvat. Kipujen muodostuessa häiritseviksi (-tässä blogissa ei maininnan arvoisiksi-) fyysisiksi vaivoiksi, muistin äitini sanat lapsuudesta: "älä syö sitä soijakastiketta, olet sille allerginen". No, nyt kaikkien kipujen ja pöhötyksen huipentumana lapsuuden vaivat iskivät päälle, ja olen kirjaimellisesti 'haavoittunut'. Ei hyvä asia!

Eli tässä teille kirjoittaa soijaton ja viljaton vegaani, jonka elimistö on ilmeisesti myös jatkuvassa vitamiinien puutostilassa, ja jatkuvasti joudun sille ruokaa tarjoamaan, koska se jatkaa valittamistaan melkein yhtä paljon kuin minä tässä kyseisessä blogikirjoituksessani...eilen aloitin monivitamiinien syönnin -jälleen kerran. En mielelläni käytä länsimaisia lääkkeitä, mutta täytyy sanoa, että jo yhden päivän jälkeen alkaa helpottaa...

Tänä aamuna ensimmäistä kertaa haaveilin piimäpaastosta...kun elimistö sanoo itsensä irti, pääsin sen kanssa aina sopimuksen parin päivän piimäpaastolla. Nyt asia ei tule kyseeseen, joten yritän miettiä vaihtoehtoista paastoa...ehkä pelkistetty kurkku-salaattidieetti ja paljon vihreää teetä ja sitruunavettä..? Ja niitä vitamiinipillereitä. Hieman keljuttaa. Mutta ainahan näitä vastoinkäymisiä sattuu...

                                                        Päivälliseni

Ihmiskokeemme ensimmäinen vastoinkäyminen on kohdattu.

Tuulta päin!

R

Loppuun pohtiva-eettis/geneettinen-tutkiva kysymys lukijalle maitotuotannosta:

Mietin, josko etsisin käsiini onnellisen lehmän piimää pieneltä farmilta. Miten tämä toimisi käytännössä eettisen ajatteluni kanssa? Paluu menneisiin aikoihin. Onnellinen pieni lehmä laitumella, ja käsin lypsettynä (tai koneelliseti), hyvän elintason antava rakastava koti..."Mansikki Mustikki" ideaali. Tässä kyseisessä tapauksessa, onko ihmisellä oikeus lehmän maitoon? Jos otetan huomioon karitsan tarpeet ja hyvinvointi, ja jäljelle jäävä osuus menee luonnonmukaisesti tuotetun rasvaisen piimän tekoon. Eettinen puoli olisi kunnossa. Mutta entä fyysinen? Ihminen ei tarvitse maitoa äidin imetyksen jälkeen. Tähän voivat kaikki maidolliset vapaasti kommentoida, itse pitäydyn todistusaineistossa, joka on päinvastainen maidollisten mieltymyksiin. Mutta miten elimistömme kehittyy vuosien saatossa maitoriippuvuuteen? Alammeko olla maidon jatkuvasta saannista riippuvaisia, ja kehittyykö elimistömme siihen suuntaan, että tuota kyseistä tuotetta loppujen lopuksi tarvitsemme? Tutkimustuloksiakin on varmasti valtava määrä...mihin sitten oikeasti uskoa? Niihin, jotka on maksettu tukemaan maitoteollisuutta? Miten löytää puolueettoman, rehellisen tutkimustuloksen, joka ottaa kantaa vain ja ainoastaan ihmisen elimistön tarpeisiin, ja vaihtoehtoisiin kasviksiin, jotka pitävät kalsiumin saannin tasapainossa.

Onnellisen lehmän elämää...

Kyllä mä osaan tehdä jotain hyvääkin...ainakin omasta mielestä.

Heti vuoden vaihduttua ja tämän ruokarytäkän aloitettuani otin ensimmäiseksi hommakseni onnistua soijarouheen kanssa. Siinä on siis jälleen yksi ainesossa jota en ole pitänyt herkkulistani kärjessä. Monet kerrat olen yrittäny jauhelihaa sillä korvata siinä kunnolla onnistumattani. Voin kertoa että taito-kateus iski muutamaan otteeseen entisten kämppisten kanssa, jotka rouheesta vääntelivät milloin minkäkinlaisia herkkuja ja itse samaa yrittäessä joutui aina katkerasti toteamaan, että jotain nyt menee pieleen ja pahasti. Ehkä yritys ei ollut tarpeeksi kova.

Onni oli kuitenkin osanani tällä kertaa, kun internetmetsästysretkelläni törmäsin ruoka-aiheiseen vegaaninen versio - blogiin. Sieltä bongasin soijarouhepihvien ohjeen, joka sai kunnian olla ensimmäinen vegaaninen yritelmäni ja kyllä hyvä siitä tuli! Tästä innostuneena päätin sitten kyläilemässä olleelle ystävälleni tehdä kyseisen reseptin uudemman kerran mutta tällä kertaa vielä jopa gluteenittomana ja kyllä hyvää oli jälleen ja nyt on ihan todistajan lausontokin tälle. Ettäs tiedätte jos kehtaatte epäillä!

Lisukkeena toimi edellisen päivän monirehusotku ( Sipuli, paprika, punakaali, kidneypapu, munakoiso, valkosipuli, tomaatti ja kookoskerma) ja koska chilin jätin vieraanvaraisuudesta noin muuten pois sai homma sitten lautasella potkua erilaisista purkitetuista chilisooseista. Nom nom ja mulla on muuten kerrankin ihan oikea ohje antaa teille :)

Tämä on siis ryöstetty vegaaninen versio blogista ja modattu omiin tarpeisiin.

Soijarouhepihvit

noin 8 kappaletta

    •    1 dl soijarouhetta
    •    2 dl vettä
    •    1 kasvisliemikuutio
    •    1 rkl soijakastiketta
    •    1/2 dl gluteenittomia korppujauhoja
    •    1 dl kaura- tai soijakermaa
    •    1 sipuli
    •    2-4 valkosipulin kynttä tai enemmän
    •    1 dl tattarijauhoja
    •    mustapippuria, valkopippuria ja chiliä maun mukaan
    •    rypsi- tai kookosöljyä paistamiseen

1. Liota kasvisliemikuutio kuumaan veteen ja lisää soijakastike
2. Kaada mausteliemi soijarouheen päälle, sekoita ja anna soijarouheen turvota
3. Turvota korppujauhoja kermassa muutama minuutti ja lisää ne keitettyyn soijarouheeseen
4. Pilko ja kuullota sipuli sekä valkosipuli öljyssä noin viisi minuuttia ja lisää seokseen, valkosipulia oman maun mukaan
5. Lisää tattarijauhot, mustapippuri ja muut mausteet ja sekoita tasaiseksi
6. Muotoile ja paista pihvejä noin viisi minuuttia molemmin puolin


Näillä mennään ja ikuista nälkää on taas siirretty hieman.

         
    -S

"Mitä pitääks ne keittää?"

Jos jokin on myrkkyä sielulle niin se on oman mielen mustuus, ruumiille päin helveetteniä tehty ruoka. Olen pahoillani yritin, vahingossa myrkyttää kanssaparini. Siis ihan vahingossa, oikeasti. Oli sunnuntai ja minä olin flunssainen ja aivotoiminta oli todellakin siellä mustemmalla puolella. Jääkaapissa killui kattilassa jo vuorokauden vetistymässä olleet kikherneet, joista suurena tavoitteena oli tehdä humusta. Moista en ollut koskaan ennen tehnyt. Olin löytänyt ohjeen vegaaniliiton sivujen kautta ja linkki oli ollut avoinna jo useamman päivän internetselaimessani. Se odotti toteutumistaan. Koko myrkytysoperaatio sai alkunsa rakkaan R:rrän ylläri viestistä. Tänään olisi se päivä kun laitamme suuren rattaan liikkeelle. Ei tainnut siinä allekirjoittaneella olla mitään nokan koputtamista koko asiaan, sen verran luonnonvoima tuo ihana vastaparini on.

Kaikki meni hyvin Tehosekoitin lauloi ja tytöt nauroivat, minä flunssaisen käheällä äänelläni ja se toinen niin heleästi. Syntyi salaattia, oli suklaata, teetä ja minun työllä ja vaivalla vääntämääni humusta. Istuimme alas kera herkkujemme ja aloimme nauttimaan…

S: Musta tää humus ei kyl nyt ihan maistu siltä mitä mä ajattelin.

R: No mut hei ei tää pahaa ole.

S: Joo sopii ihan ok tohon salaattiin, mut musta tää on vähän kitkerää.

R: Nii joo keitetyissä kikherneissä on vähän sellanen pehmeempi maku.

S: Voiko kikherneitä syödä raakana?

R: En mä tiedä kai niitä voi…?

S: Pitiköhän nää keittää…

Tätä keskustelua seurasi pikainen internetin selaus ja kyllä olin ohjetta lukiessani autuaallisesti jättänyt huomioimatta kohdan, jossa käsketään keittämään herneet. Jälleen niiiin tyypillistä. Minä kun muutenkin luen noita ohjeita yhtä paljon, kuin mitä omistan kellon.

S: Kikherneissä on jotain seleeniä tai jotain mikä on kai myrkyllistä ja kikherneet pitäs kai keittää enne käyttöä. Ainakin terveysviranomaiset suosittelee…

R: Ai no kyll mä tän syön.

Minä katselin lautastani  ja neuroosi alkoi nostamaan päätään. "Mä en voi. Ei pysty. Myrkkyä. Jos maksa hajoaa tai tulee ruokamyrkytys. Mä en kestäis purjota mun sisuksia koko iltaa." Lopulta kippasin raakahumukseni sinne mistä olin sen lautaselleni lapioinut. Ihmiskoe tai ei minä en kyennyt ottamaan riskiä. Nousi aika valtaisa kiukku.

S: Mä teen tästä vielä jotain. Mä laitan sen pakkaseen ja teen siitä vielä täs joku ilta jotain. Mä en hyvää ruokaa heitä pois!

No mitä sitten voi tehdä raaoista muussatuista kikherneistä? Ei sitten mitään hajua! Ei yläasteen köksäntunnilla kukaan opettanu että mitä pitää tehdä silloin kun liikkuu tuntemattomalla maaperällä, jossa on suurimahdollisuus vielä vaarantaa oma terveytensä. Mutta minä päätin, että jos jotain tässä on ihmiskoe, niin tämä on juuri sitä. Ajatus hautumaan, mössöt pakkaseen ja tyttö kauppaan.

No mitä siitä sitten tuli? En tiedä vielä kenttä on avoin eli saa ehdoittaa ;)

   S

Uusivuosi, uudet kujeet ja Temmellykset

RAKKAAT LUKIJAT: teksti uupuu vielä kuvia, koska Blackberryni ja iMackini ovat päättäneet harrastaa avioriitaa. Eli, kuvia tulossa...kunhan rauha laskeutuu taloon. Pahoittelut.




Huh, hän sanoo. Kiireisen päivän päätteeksi kuulen rakkaan ystäväni omaatuntoa naputtavat sanat "no entäs se sun blogiteksti". ...niin, 'se' blogiteksti, mitä lupauduin kirjoittamaan koko vuoden. Rakas S, se on tässä:

Istun työpöydän äärellä nauttien ihanan viileää banaani, mustikka soijamaito, cacao smoothieta...Ärhäkkä naapurini, joka asuu keittiön seinän toisella puolen, kielsi kaiken elämöinnin kello 23 jälkeen, ja kilpikonnani nukkuu jossain olohuoneesa, joten tein smoothien eteisen lattialla. En ole koskaan juonut mitään näin 'siniviolettia'. Ihanan raikasta, jäiset marjat ja banaanit tuovat pirtsakan fiiliksen siniviolettiuteen. Sopii äärimmäisen hyvin juotavaksi yömyöhään ikkunan edessä, josta vetää, vaikka ikkunankarmit on teipattu maalarinteipillä...taidanpa hakea viltin seuraksi.

Uusi vuosi, uudet kujeet...ja niitähän on jo ollutkin! Lihattoman vegaanitammikuun innoittamana tein täydellisen ruokaremontin jo ennen uuttavuotta, tosin. Kävelin Ruohonjuureen, ja ostin sylillisen hyvismömmöjä entisen poikaystäväni innoittamana. Hän on hyvis ja rakastaa hyvismömmöjään.

Tutustukaa Ruohonjuuren laajaan valikoimaan www.ruohonjuuri.fi

-IMAGE-

Ruokavalioni oli hyvin raakavegaaninen, mutta se meni kurkusta alas Uudenvuoden Espoon superbileiden innoittamana, talon emännän holillisen luomumaitokaakaounelman siivin. Ennen aamukymmenen yöunille kömpimistä suuhuni eksyi pala juustoa...tuota kirottua juustoa...tähänkö se kaikki kaatui...mutta puolustelen yhä asiaa, että päivä ei ala, ennenkuin on silmänsä ummistanut, ei edes uudenvuodenpäivä, tai koko uusi vuosi. Tässä kohtaa törmäämme dilemmaan: mitä jos valvoo kaksi päivää putkeen?

No Uudenvuoden ensimmäinen raakavegaanipäivä sujuikin paljon paremmin, pää ja sormet kiltisti salaattikipossa, muiden ahmiessa herkulliselle tuoksuvaa pizzasaalistaan. Rakkaimman 'ystäväni' kanssa päätimme kuitenkin avata uuden vuoden samaa rataa, kuin edellisen päätimme, ja suuntasimme kohti idyllisen Porvoon pikkukaupungin baareja. Kippis uudelle vuodelle Irish Coffeen voimin. Mutta siinähän on kermaa...no, niinhän siinä on, mutta jos joku on sen jo valmiiksi lasiin kaatanut, saako siitä enää kieltäytyä? Ja eikö tämä ole erityinen päivä muutenkin? Joten nostin kermaisen kahvipikarin huulilleni ja hörppäsin kaksi kertaa raakavegaanille vuodelleni.

Päivien vieriessä salaattikokoelmaani eksyi pikkumaissia, oliiveja, erilaisia papuja papujen perään, retiisiä, ja kaikkea raakasyötäväksi kelpaavaa, luulisin. Tosin mietin kyllä useaan otteeseen jälkeenpäin...mmm...olikohan tämä maissi esikeitetty? Entäpä pavut? Mutta perusperiaatteena pidin; jos en tiedä, se on varmasti raakaruokaa.

-IMAGE-

Takaisin Helsinkiin ja heti uuden smoothie masiinan kimppuun. Ylpeänä esittelin isälleni smoothaustaitojani ja luovuuttani, valmistamalla vihreän raakasmoothien: raakaa parsakaalia, kaalia, kurkkua ja pakuriteetä. Tämän töhnän valmistamiseen meni 15minuuttia...lopputulos oli jotain niin karmaisevaa, että en suosittele kyseistä kenellekään. Itseasiassa, rakkaat ystävät...pysykää kaukana tästä yhdistelmästä: olen melkovarmasti saanut elinikäisen trauman. Jostain syystä mieleeni tulvi muistikuvia lapsuudesta, kun olimme lapsuudenkodin roskiksen takana ruohikolla kontillaan rakkaan kaimani kanssa, ja nyhdimme ruohoa hampaillamme, ja leikimme pupujusseja. Päivällisen syöminen oli hidasta, enkä vieläkään voi ymmärtää kuinka kanini suoriutui omasta tehtävästään niin nopeasti. Tässä ei varmasti tarvitse mainita uudestaan, miltä tuo kyseinen ruoho maistui...Mielikuvan tuloksena: mömmöt takaisin tehosekoittimeen ja yksi omena smoothien sekaan tuomaan makua ja makeutta. Isäni joi oman smoothiensa kiltisti, minä...olin jo liian traumatisoitunut. Isäni lähdettyä, kippasin mömmöt vessanpöntöstä alas, ja surin hetken aikaa kaikkia maailman nälkää näkeviä ihmisiä...sitten otin itseäni niskasta kiinni, ja sanoin rohkeasti "I choose life!", tuohon kuoleman mömmöön en koske uudestaan. Onneksi se oli jo iloisella matkallaan johonkin Helsingin lähialueen vedensuodattamoista...

Sunnuntaina S:n salaatti ja teebileiden päätteeksi huomasimme täydessä yhteisymmärryksessä, että kärsimme hirveästä näläntunteesta...Tässä vaiheessa mainittakoon, että olin jo syönyt oman osani S:n myrkkyhumuksesta, ja kumma tunne vatsassa saattoi olla myös jonkin asteinen myrkytystila...mmm...ja nyt asiaa tarkemmin pohtineena, olen kärsinyt aika rankasti vatsan epätasapainosta kyseisen myrkytystilan jälkeen...S kyllä yritti puhua minut ympäri, etten söisi raakakikhernehumusta, mutta sanoin "mutta tämähän on ihmiskoe, pitäähän meidän nähdä meneekö mun maksa pilalle?" ja päättäväisenä söin raakamyrkkyhumuksen suihini. Jos joudun sairaalaan, vakuutusyhtiölle tiedoksi: 'ette sitten koskaan lukeneet tätä blogia'.

(Tässä mainittakoon...taisivat nuo aikaisemmin epäilemäni tölkkiraakapavut olla sittenkin esikeitettyjä...ehkä jopa ne pikkumaissit.)

Kotiin päästyäni kävin läpi raastavan popcorniepisodin...ja päädyin pilkkomaan punasipulia. Kyynelehdin...en sipulin vaikutuksesta, vaan vit@#€ksesta ja kirosin kokkaustaitoni alimpaan hel"*#€%iin: kauan tätä salaattia oikein pitää puputtaa! ? Miksi en osaa valmistaa mitään muuta syötäväksi kelpaavaa? No, ehkä siksi, että en jaksa etsiä internetistä mielenkiintoisia reseptejä, tai otta selvää, että minkälaisella ruokavaliolla raakavegaani oikeasti selviää hengissä. Uskon että raakavegaaneilla on monta hyvää niksiä hihassaan, ja kokkikirjassaan, jolla he hämmentävät tottuneimmankin lihansyöjän. Minut saisi tietysti hämmennettyä paljon vähemmällä...toivonkin tässä kohtaa, että joku raakavegaani kutsuu minut kylään, ja opettaa minut oikeille elämäntavoille...Haaste on virallisesti heitetty ilmaan.

(Tässä kohtaa joudun vihdoin myöntämään...että kyllä, tein sen...aamu seitsemältä kaadoin popcornit takaisin siihen pataan joka aikaisemmin leikki eipäs-juupas leikkiä hellan päällä, pulpahdus oliiviöljyä ja päälle pinkkiä himalajan suolaa...ja välittämättä naapurini aikaisesta heräämisestä, poksutin menemään. Nälän tuska oli täysin sietämätön, eikä unta tullut. Puolet popcorneista syötyäni, vajosin tyytyväisenä sänkyyni, ja heräsin vasta myöhään iltapäivällä.)

Maanantai...haasteista suurin. Mitä ihmettä tälle dieetille on oikein käynyt. Eihän tästä raakavegaaniudesta tule yhtään mitään. Ilmeisesti oikeaksi raakavegaaniksi ryhtyvän täytyy oikeasti selvittää, että mitä hän voi yleensäkin syödä, mistä saada kaikki vitamiinit ja hivenaineet, ja ennen kaikkea...millä pitää motivaationsa yllä, jotta dieetti-innostus ei lopahda yhtä pian kuin minun. Aloin todella kaivata sitä oikeaa vegaaniruokaa, ja päätin jättää raa'at yritykseni tulevaisuutta varten, kunnes ideapankkini on täytetty oppimateriaalilla, joka mielellään automaattisesti ja ihan itsestään kävelee eteeni. Joten...seuraavan maanantain missio: suuntaan Satu Silvon "Silvoplee" ravintolaan Hakaniemessä.

Itseasiassa tässä tunnen hieman huonoa omaatuntoa, koska halusin korkata ravintolan ystävättäreni kanssa, mutta häiritsevän vegaanisushikokemuksen väittelyn jälkeen, missä kiltti kokki yritti selittää minulle, että voin syödä majoneesia, ja että kananmuna on vihannes, päätin hymyillä kauniisti, poistua takavasemmalle ja kärttyisenä ja entistäkin nälkäisempänä korkata sen kasvisravintolan ihan yksin. Mikä loistava idea! Mikä loistava valinta! Mikä Loistava Valikoima!!! Olinko vegaanitaivaassa, vai oikeasti Helsingin keskustassa, en tiedä, mutta silmät kiiluen tutkin suurella mielenkiinnolla jokaisen ruokalajin, ja jokainen ruokalaji myös löysi tiensä lautaselleni (myös se epäilyttävä vihreä mömmö, joka näytti omalta mömmötekeleeltäni, ja jonka maussa oli viitteitä omasta mömmöstäni, mutta josta jostain kumman syystä Silvon kokkitiimi oli tehnyt äärimmäisen maistuvaa!)

-IMAGE-

Kassalle, punnitse, "ahaa, mukaan voi myös ottaa palan vegaanitaivaasta", kuten edessä oleva nuori nainen juuri teki, palanen taivasta muoviboxiin piilotettuna. Ja sitten hän pyysi saada lasillinen mehustettua ruohoa...ei ei ei! meinasin kiljaista! Liian myöhään...Ilmeisesti nuori nainen ei ole koskaan leikkinyt pupujussia lapsuudenkotinsa roskiksen takana...onneksi. Hyvältä näytti shotti maistuvan, itse en kyseistä aio kokeilla, ehkä koskaan.

-IMAGE-

Pöytään istuessani tein jotain ehkä hieman epäsopivaa...mutta päätin rohkeasti ottaa kuvan annoksestani. Jumalaista. Viikon salaatteja syöneenä uskon, että näytin äärimmäisen nälkiintyneeltä...koska vaikka yritin syödä sivistyneesti...uskon että hotkin ruokani suurella intohimolla, täysin hyvien tapojen vastaisesti. Jos olisin ollut kotona, tai Espanjassa, olisin vielä nuollut lautasen...mutta päädyin kaapimaan sen kulmasta kulmaan haarukalla. Mikä taivaallinen olotila...mikä ylitsevuotava energiasysäys minusta lähtikään. Tunsin oloni täysin euforiseksi! Ravintolan ulkoasu oli niin kotoisa, ilmapiiri seesteinen, lämmin, rauhoittava, ihmiset rennon oloisia, hymyileviä ja iloisia...täydellistä. Aloin jo innolla suunnitella seuraavaa reissua takaisin vegaanitaivaaseen!

Suosittelen niin epätoivoisille kokeille, kuin ammatti nautiskelijoille: "Silvoplee", Toinen linja 3, Helsinki.

Illalla värikkään ateriani innoittamana, halusin kokeilla myös kotona jotain kivaa. 

Suklaanhimo yllätti...kavalasti. Suklaasoijamaitoa! Suklaasmoothieta. En edes pidä suklaasta, missä vika. Suuntaan kohti lähikauppaa, saalis: 2 Alpron soijamaitopurkkia, päärynöitä ja omenia. Smoothien raaka-aineina jäisiä banaaneja, soijamaitoa (light), päärynä ja cacao pulveria. Ja pzzzzz...tuloksena taivaallisin koskaan juomani elämys. Litra kipattu alle 5minuutissa...

-IMAGE_

Makeaa mahan täydeltä...melkein halkesin. Ja tunnin päästä iski suolaisen himo. Herraisä, mitä kummaa elimistölleni on tapahtumassa...Tosin tässä syytän S:n blogikirjoitusta, jossa sana tofu mainittiin useaan kymmeneen kertaan...Rakastan soijatuotteita, ja marinoitua tofua...Voi S minkä tein...Suuntasin takaisin kauppaan ostamaan marinoitua soijaa. Mukaani lyöttäytyi lime, valkosipulimytty ja tölkki kikherneitä -esikeitettyjä. Luvassa seesamisiemenetöntä humusta ja marinoitua tofua kesäkurpitsasiivujen päällä. Nyt ei edes yli iltayhdentoista sääntö koskenut minua, ja himon valtaamana annoin tehosekottimen päristä kiltisti -tosin se pärisi tofupakkauksen päällä, eikä pöytää vasten.

-IMAGE-

Ulkonäkö ei ehkä täysin 10+ mutta lupaan, että maku mitä mahtavin! 

Kaiken hotkimisen keskellä huomasin juuri halkaisseeni palan hampaasta. "Mitä???" Syyllisen löydettyäni huudahdan ääneen: "kristalli, mitä hi#€&ä se mun humuksessa tekee?" Poistan korvakoruni, ei pudonneita kiviä. Selkeästi violetti fluoriitti, ja vielä jonkunlainen haljennut korukivi. Mitä kummaa. Tutkin lautasta hetken, jatkan kummastelua, totean että en keksi järkeenkäypää selitystä, ja alan hotkia uudestaan. Ja tällä kertaa nuolen myös lautasen.

Tiistaiaamuna herään kauheisiin kipuihin, vatsa täysin sekaisin, ja näytän aivan pöhöttyneeltä. En usko että tämä johtuu kristallista, johon tutustuin eilen...Sunnuntain myrkytystilakin luultavimmin olisi jo ohi...missä syy? Mikään ei maistu, enkä mitään uskalla syödä. Tätäkö tämä vegaanielämä on, mammutin elämää? Päivällä Ruohonjuuressa asioidessani asia selviää: marinoidun tofun kastikkeessa oli vehnää! No ilmankos! Valitsen vehnättömän tofun, kiltti täti infopisteessä vielä vakuuttaa minulle, että tämä hampunsiemenversio ei sisällä tuota viljahirviötä, nappaan mukaan fair trade banaanin ja pakkauksen raakachilisuklaata...täydellistä, ja suuntaan kirjastoon odottamaan ystävätärtäni töistä vapautuvaksi, jotta pääsemme teehetkelle lempikahvilaani. "Ihan kivaa tämä vegaanin elämä" -hymyilen, ja pudotan puolet raakasuklaastani Lasipalatsin lattialle, "No, ainakin välillä".


Love and Light
R