"Mitä pitääks ne keittää?"

Jos jokin on myrkkyä sielulle niin se on oman mielen mustuus, ruumiille päin helveetteniä tehty ruoka. Olen pahoillani yritin, vahingossa myrkyttää kanssaparini. Siis ihan vahingossa, oikeasti. Oli sunnuntai ja minä olin flunssainen ja aivotoiminta oli todellakin siellä mustemmalla puolella. Jääkaapissa killui kattilassa jo vuorokauden vetistymässä olleet kikherneet, joista suurena tavoitteena oli tehdä humusta. Moista en ollut koskaan ennen tehnyt. Olin löytänyt ohjeen vegaaniliiton sivujen kautta ja linkki oli ollut avoinna jo useamman päivän internetselaimessani. Se odotti toteutumistaan. Koko myrkytysoperaatio sai alkunsa rakkaan R:rrän ylläri viestistä. Tänään olisi se päivä kun laitamme suuren rattaan liikkeelle. Ei tainnut siinä allekirjoittaneella olla mitään nokan koputtamista koko asiaan, sen verran luonnonvoima tuo ihana vastaparini on.

Kaikki meni hyvin Tehosekoitin lauloi ja tytöt nauroivat, minä flunssaisen käheällä äänelläni ja se toinen niin heleästi. Syntyi salaattia, oli suklaata, teetä ja minun työllä ja vaivalla vääntämääni humusta. Istuimme alas kera herkkujemme ja aloimme nauttimaan…

S: Musta tää humus ei kyl nyt ihan maistu siltä mitä mä ajattelin.

R: No mut hei ei tää pahaa ole.

S: Joo sopii ihan ok tohon salaattiin, mut musta tää on vähän kitkerää.

R: Nii joo keitetyissä kikherneissä on vähän sellanen pehmeempi maku.

S: Voiko kikherneitä syödä raakana?

R: En mä tiedä kai niitä voi…?

S: Pitiköhän nää keittää…

Tätä keskustelua seurasi pikainen internetin selaus ja kyllä olin ohjetta lukiessani autuaallisesti jättänyt huomioimatta kohdan, jossa käsketään keittämään herneet. Jälleen niiiin tyypillistä. Minä kun muutenkin luen noita ohjeita yhtä paljon, kuin mitä omistan kellon.

S: Kikherneissä on jotain seleeniä tai jotain mikä on kai myrkyllistä ja kikherneet pitäs kai keittää enne käyttöä. Ainakin terveysviranomaiset suosittelee…

R: Ai no kyll mä tän syön.

Minä katselin lautastani  ja neuroosi alkoi nostamaan päätään. "Mä en voi. Ei pysty. Myrkkyä. Jos maksa hajoaa tai tulee ruokamyrkytys. Mä en kestäis purjota mun sisuksia koko iltaa." Lopulta kippasin raakahumukseni sinne mistä olin sen lautaselleni lapioinut. Ihmiskoe tai ei minä en kyennyt ottamaan riskiä. Nousi aika valtaisa kiukku.

S: Mä teen tästä vielä jotain. Mä laitan sen pakkaseen ja teen siitä vielä täs joku ilta jotain. Mä en hyvää ruokaa heitä pois!

No mitä sitten voi tehdä raaoista muussatuista kikherneistä? Ei sitten mitään hajua! Ei yläasteen köksäntunnilla kukaan opettanu että mitä pitää tehdä silloin kun liikkuu tuntemattomalla maaperällä, jossa on suurimahdollisuus vielä vaarantaa oma terveytensä. Mutta minä päätin, että jos jotain tässä on ihmiskoe, niin tämä on juuri sitä. Ajatus hautumaan, mössöt pakkaseen ja tyttö kauppaan.

No mitä siitä sitten tuli? En tiedä vielä kenttä on avoin eli saa ehdoittaa ;)

   S