Flunssan tappoon mättöpastaloota.

Olen tainnut napata oikein kunnon kulkutaudin sen verran raatona olen laahustanut viimeiset muutamat päivät. Teetä on vedetty kitusiin litratolkulla ja apteekista raahattu kotiin kilokaupalla helpotusta. Yksi itemi tosin oli ihan flunssaan sinällään liittymätön eli b-12 vitamiini. Vitamiinipurkkejani tutkiessani havaitsin, että oma b-vitamiini lisukkeeni ei ilmeisesti sisällä tarpeeksi tuota kyseistä muotoa ja tämänkin tajusin vasta siinä vaiheessa, kun huomasin suupielieni haljenneen. B-vitamiini (ainakin jokin niistä) lukemani perusteella oireilee puutteellaan juuri noin, mutta en ihan apteekin tätiin luota, kun tämä väitti sen olevan juurikin tuo b-12. Ainakin lukemani perusteella b-12 puutokset alkavat näkymään vasta pitkällä aikavälillä, tosin ei se internetkään ole se kaikkein luotettavin lähde. Senkin olen huomannut sivustojen ja aineistojen huudellessa ristiin. Tulin tässä sitten yhtenä iltana yskittyäni puolet keuhkoistani pihalle siihen tulokseen, että lääkärille voisi varata ajan ihan perusteelliseen terveystarkastukseen. En ole sellaisessa käynyt sitten yläasteen niin se voisi olla jo aikakin pikkuhiljaa. Samalla saisi kerättyä vähän faktaa tämän hetkisestä tilanteesta ja saman voisi sitten toistaa vuoden kuluttua ja katsoa mitä on tapahtunut tämän vegaaniuden kanssa.

Pikaisempaa helpotusta olooni hain ruokakaupasta. Olen kai mainonnan uhri, kun jossain kuulin että pitää syödä viiden erivärisiä kasviksia päivässä….en kyllä nyt tiedä että otetaanko se värianalyysi kuorista vai sisuksista (?)…mutta kuitenkin totesin, että vihreää en ole nautiskellut hetkeen ja salaatit noin muutenkin ovat olleet aika unholassa. Jostain syystä talvella salaatti ei vain oikein maistu vaan leikin hyljettä ja yritän kerätä rasvavarastoa etten palelisi niin paljoa. Sisäinen eväeläimeni on kyllä varmaan paniikissa tällä hetkellä, koska palelen kuin pieni possu ja olen varmaankin laihtunut joulusta. Farkkujen vyötä on kiristetty jo pari reikää. Hämmentävää tai sitten ei, mutta määrällisesti ja säännöllisesti katsottuna syön aivan tolkuttomasti ja ainakin yritän olla todella tarkka sen kanssa, että saisin kaiken mahdollisen tarvittavan. Jatkuvaan paleluuni kyllästyneenä päätin sitten testata reseptin tapaista mikä on hautonut päässäni tovin. Soijaton(mättö)makaronilaatikko. Jollain energialla pitää sisukset pyrkiä täyttämään, kun kolme t-paitaa ja tuplavillis ei enää töissä riitä pitämään lämpimänä (mulla on myös kahet sukat, villasukat ja huopatossut….nyt on varpailla elämä…).

Papujapapujapapujapapuja...

Eli hankintaan meni täysjyväpastaa, joka tällä kertaa oli ruisversiota , valkosiapapuja, kikherneitä, kidneypapuja, iso paprika, tuoreita herkkusieniä, paljon sipulia (ruokaan laitoin kai 3 isoa) valkosipulia, tomaattia, porkkanaa, kaurakerma ja tomaattimurskaa. Lisäksi kannoin kotiin ihmesalaatin (se oli joku eksoottinen ja nuukahti päivässä !), rukolaa, avokadoja ja läjän hedelmiä. Kotona sitten aloin laskea, onko tarpeeksi montaa eriväriä…mutta homma tyssäs värianalyysin määrittelyyn…ainakin nyt on sitä vihreää.

Jotain juustoa tai sen tapasta tuohon olis kyllä kaivannu...

Homma tulille eli keitin pastat ja pyöräytin kaiken muun pannun kautta, kaikki isoon vuokaan ja uuniin. Oma uunini on aito ja ehta peli jostain 60-luvun paremmalta puolelta ja en ihan menis takuuseen sen lämmönmittauskyvystä, mutta viisari osoitti 200 astetta ja aikaa kului noin 45 minuuttia ja hommasta tuli passeli. Maustaminen oli tasoa suolaa ja pippuria, chiliä ja pizzamausteet eli ei mitään rakettitiedettä, tosin nyt en voi taata onnistumista, kun omat makunystyräni on kadotettu jonnekin flunssalandiaan.

Tää on muuten aika helmi kaveri. Ihan ehtaa antiikkia.

Nälkäkuolemaa lähentelevä vannabeeflussahylje ei malttanu liikaa kuvia napsia vaan yhden räppäsyn jälkeen alkoi lapioimaan tavaraa naamatauluun. Otin jopa santsit eli ei se pöperö pahaa ollut vaan mukavan tuttua ja turvallista with a twist. Pavut poksahtelivat mukavasti pureskellessa, mutta jostain syystä tämän setin kohdalla tuli outo jauhelihakaipuu. Kai se on se, että makaroonilaatikko on iskostettu jokaisen pienen suomalaisen takaraivoon tietyn laisena ja kaikki poikkeava on jotenkin väärin. Itse olen kyseistä ruokalajia tuunannut jo iät ja ajat mutta jostain syystä nyt se jauhelihan puuttuminen rapsutti aivoja väärällä taajuudella. Tässä on vähän samaa kun eräs päivä löysin itseni kaupassa jäätelöaltaalta kuolaamasta Ben§Jerrysin överisuklaajäätelön perään. Kuitenkin kun asiaa tarkemmin pohtii niin molempien, jäätelön sekä jauhelihan syöminen ihan noin oikeasti ei tunnu houkuttelevalta, mutta jossain kohtaa päätäni on johdotus, joka aika-ajoin aiheuttaa ajatushäröjä. Ei en minä himoitse grillattua kanaa mutta se tuoksuu niin kesälle ja meidän iskälle. Minkäs teet.


         S