Tofu-saaga-jatkuu.

Terveisiä punkan pohjalta. Flunssa otti ja kaatoi jälleen. Onneksi asunnossani on iso ikkuna, josta voi tuijotella ulkona vaakatasossa pyryttävää lunta peittojen ja tyynyjen sekaan hautautuneena. Aamukahvikin maistuu varsin hyvältä puoli yhden aikaan iltapäivästä. Älkää kuitenkaan ymmärtäkö väärin mielummin oikeasti olisin tuolla jossain töissä ja treeneissä ja jäätymässä tuohon pyryyn ja nauttimassa siitä, että se talvi tuli VIIMEIN. Mutta EI minä olen TAAS kipeä.

Valivalivalivalipurnpurnpurnpurn.

Tämä on ollut ennemminkin sääntö kuin poikkeus, että olen suunnilleen noin joka toinen kuukausi kipeänä ja tätä on jatkunut kohtapuoleen jo nelisen vuotta. Voin myös kertoa, kaikki mahdollinen ja mahdoton, lääkäreistä itsehuoltoon on testattu, paitsi vegaanius. Olen kuullut ja lukenut jo useamman vuoden sitä alituista hapatusta eläinperäisten aineiden luopumisesta syntyvästä onnesta ja autuudesta. Aiemmin viitasin sille kintaalla, mutta viimevuoden aikana aloin miettimään asiaa säännöllisen epäsäännöllisesti. Viimeksi syksyllä meinasi hermo kärähtää, kun juutuin yksin puoleksitoista viikoksi neljän seinän sisään. Viimeisenä tautipäivänä kun kaupassa käyminenkin alkoi pelottaa päätin, että tälle ikuiselle riesalleni on tultava loppu. Jälleen yksi syy lisää aloittamalleni ihmiskokeelle. Ainakin sen voin nyt jo todeta, että olo on vireämpi kuin aikoihin ja energiaa riittäisi vaikka muille jaettavaksi mutta....noh...ei tässä mitään ihmemuutosta sairastelun suhteen ole vajaassa kuukaudessa kuitenkaan tapahtunut, että katellaan ja aiheeseen varmaa palaankin tulevaisuudessa, kun aikaa on kulunut lisää, infoa on enemmän ja ehkä jotain tuloksiakin saavutettu...toivottavasti.

Opittuakin on tullut vajaassa kuukaudessa vaikka mitä, enkä varmaan koskaan ole syönyt näin terveellisesti sekä monipuolisesti ja mikä parasta alan pikkuhiljaa oppimaan miten taltutan ikuisen nälkäni useammaksi tunniksi kerrallaan. Minä vs. Nälkä 4-2. En varmaan koskaan myöskään ole näin tunnollisesti näpertänyt itse kaikkea syötävääni mikä meneekin jo alkuperäisen ihmiskoeajattelumallin mukaiseksi toiminnaksi. Tavoitteenani oli syödä mahdollisimman puhtaasti ja ekologisesti, joista ainakin E-kirosananäkökulmasta puhtaus on onnistunut aika hienosti. Enkä varmaan koskaan ole mussuttanut hedelmiä näin paljoa. Brittiläisittäin katsottuna minun 5-päivässä on varmaan jotain kertaa neljä. Siis jos ette ole kuullu brittien viispäivässä-kampanjasta niin suosittelen tutustumaan kyseisen kansakunnan terveystilastoihin ja valtion yrityksiin korjata tilanne. En mollaa mutta kokemuksesta sanon, että se kansa voi aika huonosti.

Mutta jos sitten ihan aiheeseenkin. Tofu, se arkkivihollinen nro.1, jonka kanssa olen taistellut, itkenyt ja huutanut, se sitten vaan on ja pysyy ja minä joudun myöntämään, että joitain valituksiani ja purnauksiani joudun pyörtämään perusteettomina. En edelleenkään aio sukeltaa siihen terveysintoilutekstiensuohon, vaan pysyn ihan tutulla mututuntumatasolla asian suhteen. Jokaisella on omat mielipiteensä ja niin myös minullakin: Vihaan tofua...tai siis nyt on ehkä myönnettävä, että vihasin ja nykyään tulen ehkä jo toimeen.  Edellinen tofu-postaukseni poiki varsin laajaa keskustelua naamakirjassani ja seinäni onkin täyttynyt viimeisen kuukauden aika varsin laajamittasilla keskusteluilla, joista olen saanut ihan konkreettisiakin tofuvinkkejä. Näitä erilaisia uusia näkökulmia tofuun olenkin otanut hiljalleen käyttöön ja saanut jo jopa kaksi onnistunutta tofusotkua aikaiseksi. Huvittavaa tässä on kuitenkin se, että molemmat toistavat aineksiltaan hyvin samaa kaavaa muutamaa poikkeusta lukuunottamatta.

    Rapsakkaa tofua nom nom nom....!

Suurin osa safkoistani on mimenomaan jotain kasvissotkua, jossa on jokin proteiinin lähde. Näin on ollut jo muutaman vuoden ja ehkä juuri sen takia vegaanius ei ole ollut minulle kokkailun kannalta mitenkään älytön siirtymä. Nyt olen löytänyt uuden suosikin kasvisrintamalla. Kaali, sitä tungen melkein kaikkialle. Se on halpaa ja riittoisaa ja sisältää kalsiumia. Niin sitäkin pitää jostain saada. Vegaaniliiton sivuilla kalsiumiin liittyen lisää infoa Klik. Juuri nyt olen ihastunut luomuna saatavaan punakaaliin, joka on iloisen väristä, mahtavan makuista ja mukavan täyttävää. Kaalin lisäksi pannuun yleensä eksyy paljon sipulia, paprikaa, kesäkurpitsaa, munakoisoa, herkkusieniä, erilaisea palkokasveja joista tämän hetken hitti on linssi ja aina, siis aina, tuhdisti valkosipulia. Käytännössä kasvissotkuun voi tunkea melkein mitä vaan jos hieman miettii paistojärjestystä. Lähinnä oma kaupassa käyminen on sillä tasolla, että yli puolet korin sisällöstä täyttyy kasvisosastolla ja kotona vasta alan pohtimaan, että mitäs kivaa näistä nyt sit vääntäs.

En ala sen suuremmin erittelemään miten olen kaksi tofusotkuani tarkalleen tehnyt vaan nyt se itse tofu kehiin. Eka vinkki jonka sain, itseasiassa useammaltakin henkilöltä, oli että kokeile savutofua. Siitä ei ole kovin hyviä kokemuksia menneiltä vuosilta, mutta eräs ilta nälkiintyneenä ja treeneistä tullesani totesin, että ei siinä mitään menetettävää kai ole. Luomusavutofu kassan kautta kotiin ja ihmettelemään. Toinen vinkki, joka onkin ollut kullan arvoinen, oli että paista tofu rapeaksi omalla pannulla. Tätä vinkkiä suosittelen! Kasviksista irtoaa sen verran paljon nestettä, että tofu lötköstyy samalla pannulla ollessaan. Ja wolla! Sotkustahan tuli ihan hyvää! Savutofu toimi mainiosti kun kasvissotkua ei maustanu liikaa, vaan antoi savuiselle maulle tilaa temmeltää. Hämmentävää kyllä edes ikuisesti itseäni rassanut tofun koostumus ei liiemmin kiusannut ja nälkä, se lähti! Tästä sitten riemastuneena innostuin taannoisella Kalliokierroksella nappaamaan Vii-Voanista mukaan ison köntin edullista maustamatonta tofua. Toinen kullanarvoinen vinkki minkä tofun suhteen sain oli, että ei kannata hifistellä marinaadin kanssa. Otin neuvosta vaarin ja marinoin tofun soija, öljy, vesi-liemessä jonka ainut potku tuli samaisesella reissulla matkaan tarttuneesta kiinalaisesta superchilimössöstä ja sitruunamehusta. Molempien kanssa olin kohtuulinen (chilihommaa laitoin noin ruokalusikallisen puoltakiloa tofua kohden). Parin tunnin marinoinnin ja kunnolla rapeaksi paistamisen tulos oli sitä luokkaa, että tämä tyttö napsi suunnilleen puolet tofuista naamaan ihan sellasenaan ennen kuin muut soossit olivat edes valmiit. Koko ruoka sai myös samaisella reissulla ostamastani tandoorimausteesta mukavaa potkua. Että näin, niin se vaan menee...ei pidä koskaan sanoa ei koskaan...tai jotain sellasta, koska sitä mitä todennäköisemmin joutuu pyörtämään puheensa. Kuten minä nyt myönnän, että tofu on ihan hyvää. Tai sitten minä vaan olen ollut todella nälkäinen.

Ja loppuun suuri kiitos blogin ensimmäisestä kommentista ja linkkivinkistä Pialle! Joku on sen verran turpourpo ettei osaa edes kommentoida omaa blogiaan. Vinkin kautta hihaan tarttui uutta luettavaa :)


        S