Tässä nytten sitten esittelyssä pari (useammassa emme ehtineet pyörähtämään mutta asiaan palaan vielä takuulla) ja pahoittelut nyt jo etukäteen ettei kuvamateriaalia ole kummoisesti, kun jollain pienellä tytöllä oli silmät lautasina ihmetyksestä.
Ravintola Silvoplee Toinen linja 3 Helsinki Klik
Vastaparini ehtikin jo aikaisemmin tätä raflaa kehumaan maasta taivaisin ja kyllä juu samoilla urilla painetaan.
Alkuun sisään astuessa tuli pieni epäusko, kun ensivaikutelma oli hieman liian lounasravintola/kouluruokala omaan makuuni, mutta rohkea rokan syö tai jotain sinne päin. Sapuskalaarien ääreen päästyäni tosin epäuskonumero 2 iski eetteriin…valittavaa oli aivan liikaa ja kaikki näytti suhteellisen kummalliselta eikä niinkään suuremmin houkuttelevalta. Myöhemmin kuulin että ravintolan antimista suurin osa on raakavegaanista, joka saattaa hieman selittää alkuun iskenyttä epäilystä. Siinä sitten kuitenkin lapion lautaseni täyteen, periaatteella kaikkea pitää kokeilla ja sain kuin sainkin koko lautasen ääriä myöten täyteen. Ei ehkä niinkään fiksuveto ihan noin vatsalaukuntilavuudensuhteen. Koko setille hintaa tuli jotain 14 euron pintaan mutta kyllä siinä mutustettavaa riitti.
Seuraava haaste tuli sitten pöytään päästessä. Muutama tovi meni haarukkaa pyöritellessä ja pohtiessa, että mistä pirusta sitä nyt sitten alottais ja myönnetään ei houkutellut. Olo oli sama kuin kaikkien niiden anorektisten takapakkien jälkeen syömään opetellessa:
Sisäinen taistelu…"ota nyt vähän, hyvää se on kuitenkin" "Yyyyyyy ei tee mieli" " Ota ota, sit on kivaa kun ei ole nälkä" "Mitä jos tulee maha kipeeksi?" " Kaikkea ei ole pakko syödä…söisit ees vähän…ihan vähän…haarukallinen…"
Joo kyllä mä juttelen itseni kanssa omassa päässäni…hullu, tiedän. Jälleen se keskustelu oli tätä tasoa mutta tällä kertaa nälkä ja uteliaisuus voitti ja se kannatti! Hitaasti mutta varmasti koko lautasellinen upposi sinne jonnekin sisuksiin ja jos makuelämystä jotenkin kuvaisi niin se oli ilotulitus. Olin tietenkin ottanut liian montaa sorttia eikä kaikki miksaantunu keskenään, mutta voi sitä löytämisen iloa. Useammasta kokeilemastani jutusta moni on jo nyt matkalla omaan testiin, mutta jos jotain todella hehkuttaisin niin sienisalaattia ja jotain ihmeen lämmintä vihannessotkua johon joku nero oli laittanu taatelia. Ja miksi, no siksi, koska molemmat ovat jälleen asioita joita olen aina inhonnut! Seuralaistani taisi ehkä hieman huvittaa jatkuva hihittely ja naaman vääntely, mutta ei sille minkään mahtanu, mieluisa elämys kun oli. Suosittelen!
Ei mitään havaintoa miten kauan lautasen upottamisessa meni, mutta kauan, sen voi sanoa. Positiivisimpana asiana mainittakoon kuitenkin että vaikka olo oli täysi, ei tullut ähky, eikä tunku ja se jos mikä on ollut muutenkin tämän vegaanisen kokeilun hienoimpia asioita. Voi syödä reilusti ja ei tule ähkytunkuoksupurjo-olo. Viimeinen huomio kyseisestä ateriasta tuli joskus 8 pintaan illalla kun tajusin että nälkää kyseisellä setillä oli siirretty jo 5 tuntia eikä sittenkään nälkä ollut vielä tappava. Ennätys!
Seuraavana vuorossa olikin sitten itämaisten elintarvikkeiden erikoisliike Vii-Voan Hämeentie 3 Helsinki klik
Maha täynnä on aina hyvä lyllertää ruokakauppaan niin ei tule ostettua mitään turhaa…tosin tällä kertaa jäi ostokset aika vähiin, kun iski liikaa-tietoa-ahdistus. Kauppa on kuitenkin kaikinpuolin hauska ja ehdottomasti käymisen arvoinen. Elintarvikkeita oli vaikka mitä ja minkälaista sorttia ja eksyi sieltä muutamia asioita ihan omaankin ostoskoriin. Tofua puolikiloa muutamalla eurolla, kiinalaista superhottia chilisoosia, sitruunamehua ja mausteita, joista ainakin currya on pakko kehua, se kun oikeasti on huomattavasti parempaa, kuin mitä perusmarketeista saa. Ja mitkä hinnat! Se oli ehkä se mikä hämmensi kaikkein eniten. Samat elintarvikkeet, mistä yleensä maksaa maltaita perus marketissa, olivat tässä kaupassa osittain jopa naurettavan hintaisia ja pakkauskootkin aivan toistaluokkaa. Tästä paikasta kyllä tulee kantikseni. Kuvasaldo oli jälleen mahtava, jopa yksi kappale! Ei vaan kyennyt laulattamaan kameraa, kun oma mulskosilmäfilmiaparaattini imi infoa aivoihin sitä tahtia, että meinasi tulla oikosulku. Kuulemma näytin varsin pöllämystyneeltä enkä ihmettele. Sama efekti on yleensä kun menen antiikki-liikkeeseen taikka vaikka jonnekin ulkomaan kohteeseen. Ei niitä kuvia koskaan muista ottaa kun suurin osa ajasta menee ihan vaan pällistelyyn ja ihmettelyyn.
Kuulemma muutaman korttelin akselilla on ainakin yksi toinen verrattavissa oleva mesta ja nyt kun ajatelen niin voisi ehkä olla ihan mielenkiintoinen retki otta ja tutkia muitakin liikkeitä mitä hämeentienvarteen on avattu. Asiaan on siis palattava.
Lauantairetki sai arvoisensa loppuhuipennuksen, kun hyisen kallion läpi taaperrettuani sain maistella ehkä toistaiseksi parasta saamaani espressoa…tosin viime kerrasta on niin pitkään, että en muista niitä edellisiä ja en ole noin yleensäkään sen sortin kahveja diggaillu. Ehkä nyt on sitten myös otettava retki oman korttelin muutamaan kahvikauppaan ja alettava suorittaa kahvihifistelyä. Keitintä en ole omistanut vuosiin, mutta hieman on alkanut kiinnostaa, miten aamuisesta pressokahvista saisi vielä maistuvampaa…
S
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti