Uusivuosi, uudet kujeet ja Temmellykset

RAKKAAT LUKIJAT: teksti uupuu vielä kuvia, koska Blackberryni ja iMackini ovat päättäneet harrastaa avioriitaa. Eli, kuvia tulossa...kunhan rauha laskeutuu taloon. Pahoittelut.




Huh, hän sanoo. Kiireisen päivän päätteeksi kuulen rakkaan ystäväni omaatuntoa naputtavat sanat "no entäs se sun blogiteksti". ...niin, 'se' blogiteksti, mitä lupauduin kirjoittamaan koko vuoden. Rakas S, se on tässä:

Istun työpöydän äärellä nauttien ihanan viileää banaani, mustikka soijamaito, cacao smoothieta...Ärhäkkä naapurini, joka asuu keittiön seinän toisella puolen, kielsi kaiken elämöinnin kello 23 jälkeen, ja kilpikonnani nukkuu jossain olohuoneesa, joten tein smoothien eteisen lattialla. En ole koskaan juonut mitään näin 'siniviolettia'. Ihanan raikasta, jäiset marjat ja banaanit tuovat pirtsakan fiiliksen siniviolettiuteen. Sopii äärimmäisen hyvin juotavaksi yömyöhään ikkunan edessä, josta vetää, vaikka ikkunankarmit on teipattu maalarinteipillä...taidanpa hakea viltin seuraksi.

Uusi vuosi, uudet kujeet...ja niitähän on jo ollutkin! Lihattoman vegaanitammikuun innoittamana tein täydellisen ruokaremontin jo ennen uuttavuotta, tosin. Kävelin Ruohonjuureen, ja ostin sylillisen hyvismömmöjä entisen poikaystäväni innoittamana. Hän on hyvis ja rakastaa hyvismömmöjään.

Tutustukaa Ruohonjuuren laajaan valikoimaan www.ruohonjuuri.fi

-IMAGE-

Ruokavalioni oli hyvin raakavegaaninen, mutta se meni kurkusta alas Uudenvuoden Espoon superbileiden innoittamana, talon emännän holillisen luomumaitokaakaounelman siivin. Ennen aamukymmenen yöunille kömpimistä suuhuni eksyi pala juustoa...tuota kirottua juustoa...tähänkö se kaikki kaatui...mutta puolustelen yhä asiaa, että päivä ei ala, ennenkuin on silmänsä ummistanut, ei edes uudenvuodenpäivä, tai koko uusi vuosi. Tässä kohtaa törmäämme dilemmaan: mitä jos valvoo kaksi päivää putkeen?

No Uudenvuoden ensimmäinen raakavegaanipäivä sujuikin paljon paremmin, pää ja sormet kiltisti salaattikipossa, muiden ahmiessa herkulliselle tuoksuvaa pizzasaalistaan. Rakkaimman 'ystäväni' kanssa päätimme kuitenkin avata uuden vuoden samaa rataa, kuin edellisen päätimme, ja suuntasimme kohti idyllisen Porvoon pikkukaupungin baareja. Kippis uudelle vuodelle Irish Coffeen voimin. Mutta siinähän on kermaa...no, niinhän siinä on, mutta jos joku on sen jo valmiiksi lasiin kaatanut, saako siitä enää kieltäytyä? Ja eikö tämä ole erityinen päivä muutenkin? Joten nostin kermaisen kahvipikarin huulilleni ja hörppäsin kaksi kertaa raakavegaanille vuodelleni.

Päivien vieriessä salaattikokoelmaani eksyi pikkumaissia, oliiveja, erilaisia papuja papujen perään, retiisiä, ja kaikkea raakasyötäväksi kelpaavaa, luulisin. Tosin mietin kyllä useaan otteeseen jälkeenpäin...mmm...olikohan tämä maissi esikeitetty? Entäpä pavut? Mutta perusperiaatteena pidin; jos en tiedä, se on varmasti raakaruokaa.

-IMAGE-

Takaisin Helsinkiin ja heti uuden smoothie masiinan kimppuun. Ylpeänä esittelin isälleni smoothaustaitojani ja luovuuttani, valmistamalla vihreän raakasmoothien: raakaa parsakaalia, kaalia, kurkkua ja pakuriteetä. Tämän töhnän valmistamiseen meni 15minuuttia...lopputulos oli jotain niin karmaisevaa, että en suosittele kyseistä kenellekään. Itseasiassa, rakkaat ystävät...pysykää kaukana tästä yhdistelmästä: olen melkovarmasti saanut elinikäisen trauman. Jostain syystä mieleeni tulvi muistikuvia lapsuudesta, kun olimme lapsuudenkodin roskiksen takana ruohikolla kontillaan rakkaan kaimani kanssa, ja nyhdimme ruohoa hampaillamme, ja leikimme pupujusseja. Päivällisen syöminen oli hidasta, enkä vieläkään voi ymmärtää kuinka kanini suoriutui omasta tehtävästään niin nopeasti. Tässä ei varmasti tarvitse mainita uudestaan, miltä tuo kyseinen ruoho maistui...Mielikuvan tuloksena: mömmöt takaisin tehosekoittimeen ja yksi omena smoothien sekaan tuomaan makua ja makeutta. Isäni joi oman smoothiensa kiltisti, minä...olin jo liian traumatisoitunut. Isäni lähdettyä, kippasin mömmöt vessanpöntöstä alas, ja surin hetken aikaa kaikkia maailman nälkää näkeviä ihmisiä...sitten otin itseäni niskasta kiinni, ja sanoin rohkeasti "I choose life!", tuohon kuoleman mömmöön en koske uudestaan. Onneksi se oli jo iloisella matkallaan johonkin Helsingin lähialueen vedensuodattamoista...

Sunnuntaina S:n salaatti ja teebileiden päätteeksi huomasimme täydessä yhteisymmärryksessä, että kärsimme hirveästä näläntunteesta...Tässä vaiheessa mainittakoon, että olin jo syönyt oman osani S:n myrkkyhumuksesta, ja kumma tunne vatsassa saattoi olla myös jonkin asteinen myrkytystila...mmm...ja nyt asiaa tarkemmin pohtineena, olen kärsinyt aika rankasti vatsan epätasapainosta kyseisen myrkytystilan jälkeen...S kyllä yritti puhua minut ympäri, etten söisi raakakikhernehumusta, mutta sanoin "mutta tämähän on ihmiskoe, pitäähän meidän nähdä meneekö mun maksa pilalle?" ja päättäväisenä söin raakamyrkkyhumuksen suihini. Jos joudun sairaalaan, vakuutusyhtiölle tiedoksi: 'ette sitten koskaan lukeneet tätä blogia'.

(Tässä mainittakoon...taisivat nuo aikaisemmin epäilemäni tölkkiraakapavut olla sittenkin esikeitettyjä...ehkä jopa ne pikkumaissit.)

Kotiin päästyäni kävin läpi raastavan popcorniepisodin...ja päädyin pilkkomaan punasipulia. Kyynelehdin...en sipulin vaikutuksesta, vaan vit@#€ksesta ja kirosin kokkaustaitoni alimpaan hel"*#€%iin: kauan tätä salaattia oikein pitää puputtaa! ? Miksi en osaa valmistaa mitään muuta syötäväksi kelpaavaa? No, ehkä siksi, että en jaksa etsiä internetistä mielenkiintoisia reseptejä, tai otta selvää, että minkälaisella ruokavaliolla raakavegaani oikeasti selviää hengissä. Uskon että raakavegaaneilla on monta hyvää niksiä hihassaan, ja kokkikirjassaan, jolla he hämmentävät tottuneimmankin lihansyöjän. Minut saisi tietysti hämmennettyä paljon vähemmällä...toivonkin tässä kohtaa, että joku raakavegaani kutsuu minut kylään, ja opettaa minut oikeille elämäntavoille...Haaste on virallisesti heitetty ilmaan.

(Tässä kohtaa joudun vihdoin myöntämään...että kyllä, tein sen...aamu seitsemältä kaadoin popcornit takaisin siihen pataan joka aikaisemmin leikki eipäs-juupas leikkiä hellan päällä, pulpahdus oliiviöljyä ja päälle pinkkiä himalajan suolaa...ja välittämättä naapurini aikaisesta heräämisestä, poksutin menemään. Nälän tuska oli täysin sietämätön, eikä unta tullut. Puolet popcorneista syötyäni, vajosin tyytyväisenä sänkyyni, ja heräsin vasta myöhään iltapäivällä.)

Maanantai...haasteista suurin. Mitä ihmettä tälle dieetille on oikein käynyt. Eihän tästä raakavegaaniudesta tule yhtään mitään. Ilmeisesti oikeaksi raakavegaaniksi ryhtyvän täytyy oikeasti selvittää, että mitä hän voi yleensäkin syödä, mistä saada kaikki vitamiinit ja hivenaineet, ja ennen kaikkea...millä pitää motivaationsa yllä, jotta dieetti-innostus ei lopahda yhtä pian kuin minun. Aloin todella kaivata sitä oikeaa vegaaniruokaa, ja päätin jättää raa'at yritykseni tulevaisuutta varten, kunnes ideapankkini on täytetty oppimateriaalilla, joka mielellään automaattisesti ja ihan itsestään kävelee eteeni. Joten...seuraavan maanantain missio: suuntaan Satu Silvon "Silvoplee" ravintolaan Hakaniemessä.

Itseasiassa tässä tunnen hieman huonoa omaatuntoa, koska halusin korkata ravintolan ystävättäreni kanssa, mutta häiritsevän vegaanisushikokemuksen väittelyn jälkeen, missä kiltti kokki yritti selittää minulle, että voin syödä majoneesia, ja että kananmuna on vihannes, päätin hymyillä kauniisti, poistua takavasemmalle ja kärttyisenä ja entistäkin nälkäisempänä korkata sen kasvisravintolan ihan yksin. Mikä loistava idea! Mikä loistava valinta! Mikä Loistava Valikoima!!! Olinko vegaanitaivaassa, vai oikeasti Helsingin keskustassa, en tiedä, mutta silmät kiiluen tutkin suurella mielenkiinnolla jokaisen ruokalajin, ja jokainen ruokalaji myös löysi tiensä lautaselleni (myös se epäilyttävä vihreä mömmö, joka näytti omalta mömmötekeleeltäni, ja jonka maussa oli viitteitä omasta mömmöstäni, mutta josta jostain kumman syystä Silvon kokkitiimi oli tehnyt äärimmäisen maistuvaa!)

-IMAGE-

Kassalle, punnitse, "ahaa, mukaan voi myös ottaa palan vegaanitaivaasta", kuten edessä oleva nuori nainen juuri teki, palanen taivasta muoviboxiin piilotettuna. Ja sitten hän pyysi saada lasillinen mehustettua ruohoa...ei ei ei! meinasin kiljaista! Liian myöhään...Ilmeisesti nuori nainen ei ole koskaan leikkinyt pupujussia lapsuudenkotinsa roskiksen takana...onneksi. Hyvältä näytti shotti maistuvan, itse en kyseistä aio kokeilla, ehkä koskaan.

-IMAGE-

Pöytään istuessani tein jotain ehkä hieman epäsopivaa...mutta päätin rohkeasti ottaa kuvan annoksestani. Jumalaista. Viikon salaatteja syöneenä uskon, että näytin äärimmäisen nälkiintyneeltä...koska vaikka yritin syödä sivistyneesti...uskon että hotkin ruokani suurella intohimolla, täysin hyvien tapojen vastaisesti. Jos olisin ollut kotona, tai Espanjassa, olisin vielä nuollut lautasen...mutta päädyin kaapimaan sen kulmasta kulmaan haarukalla. Mikä taivaallinen olotila...mikä ylitsevuotava energiasysäys minusta lähtikään. Tunsin oloni täysin euforiseksi! Ravintolan ulkoasu oli niin kotoisa, ilmapiiri seesteinen, lämmin, rauhoittava, ihmiset rennon oloisia, hymyileviä ja iloisia...täydellistä. Aloin jo innolla suunnitella seuraavaa reissua takaisin vegaanitaivaaseen!

Suosittelen niin epätoivoisille kokeille, kuin ammatti nautiskelijoille: "Silvoplee", Toinen linja 3, Helsinki.

Illalla värikkään ateriani innoittamana, halusin kokeilla myös kotona jotain kivaa. 

Suklaanhimo yllätti...kavalasti. Suklaasoijamaitoa! Suklaasmoothieta. En edes pidä suklaasta, missä vika. Suuntaan kohti lähikauppaa, saalis: 2 Alpron soijamaitopurkkia, päärynöitä ja omenia. Smoothien raaka-aineina jäisiä banaaneja, soijamaitoa (light), päärynä ja cacao pulveria. Ja pzzzzz...tuloksena taivaallisin koskaan juomani elämys. Litra kipattu alle 5minuutissa...

-IMAGE_

Makeaa mahan täydeltä...melkein halkesin. Ja tunnin päästä iski suolaisen himo. Herraisä, mitä kummaa elimistölleni on tapahtumassa...Tosin tässä syytän S:n blogikirjoitusta, jossa sana tofu mainittiin useaan kymmeneen kertaan...Rakastan soijatuotteita, ja marinoitua tofua...Voi S minkä tein...Suuntasin takaisin kauppaan ostamaan marinoitua soijaa. Mukaani lyöttäytyi lime, valkosipulimytty ja tölkki kikherneitä -esikeitettyjä. Luvassa seesamisiemenetöntä humusta ja marinoitua tofua kesäkurpitsasiivujen päällä. Nyt ei edes yli iltayhdentoista sääntö koskenut minua, ja himon valtaamana annoin tehosekottimen päristä kiltisti -tosin se pärisi tofupakkauksen päällä, eikä pöytää vasten.

-IMAGE-

Ulkonäkö ei ehkä täysin 10+ mutta lupaan, että maku mitä mahtavin! 

Kaiken hotkimisen keskellä huomasin juuri halkaisseeni palan hampaasta. "Mitä???" Syyllisen löydettyäni huudahdan ääneen: "kristalli, mitä hi#€&ä se mun humuksessa tekee?" Poistan korvakoruni, ei pudonneita kiviä. Selkeästi violetti fluoriitti, ja vielä jonkunlainen haljennut korukivi. Mitä kummaa. Tutkin lautasta hetken, jatkan kummastelua, totean että en keksi järkeenkäypää selitystä, ja alan hotkia uudestaan. Ja tällä kertaa nuolen myös lautasen.

Tiistaiaamuna herään kauheisiin kipuihin, vatsa täysin sekaisin, ja näytän aivan pöhöttyneeltä. En usko että tämä johtuu kristallista, johon tutustuin eilen...Sunnuntain myrkytystilakin luultavimmin olisi jo ohi...missä syy? Mikään ei maistu, enkä mitään uskalla syödä. Tätäkö tämä vegaanielämä on, mammutin elämää? Päivällä Ruohonjuuressa asioidessani asia selviää: marinoidun tofun kastikkeessa oli vehnää! No ilmankos! Valitsen vehnättömän tofun, kiltti täti infopisteessä vielä vakuuttaa minulle, että tämä hampunsiemenversio ei sisällä tuota viljahirviötä, nappaan mukaan fair trade banaanin ja pakkauksen raakachilisuklaata...täydellistä, ja suuntaan kirjastoon odottamaan ystävätärtäni töistä vapautuvaksi, jotta pääsemme teehetkelle lempikahvilaani. "Ihan kivaa tämä vegaanin elämä" -hymyilen, ja pudotan puolet raakasuklaastani Lasipalatsin lattialle, "No, ainakin välillä".


Love and Light
R