Muutama sana tofusta.

-En ole koskaan pitänyt siitä.

Toisin sanottuna minulla on ongelma, mutta optimistina otan sen lähinnä haasteena ja niitähän minä rakastan. Tilanne siis on se, että olen ymmärtänyt että vegaanin helpoinpana proteiinin lähteenä toimii soija. Palkokasvit ja muut tulevat ihan kivasti siellä perässä, mutta soija on kunkku ylitse muiden. Liikkuvana ihmisenä olen tietenkin huolissani siitä, että saanko todella kaiken sen mitä kehoni tarvitsee ja tällä hetkellä myönnän olevani harvinaisen pihalla. Vegaaniliiton sivuilta löysin ensimmäisen opuksen, joka alkoi vastaamaan kysymyksiini oman ruokavalioni suhteen mutta lopputulema oli, että kysymyksiähän tuli vain lisää. Laajensin lukemistoani netissä ja tofu, se piru, ilmaantui aina vain verkkokalvoilleni. Totesin olevani umpikujassa ahdasmilisyyteni kanssa.

Lopulta kaupassa annoin periksi. Kurotin sinne juustolaarin ylimmälle hyllylle ja nappasin koriin maustamattoman luomutofun ja vasta sitten aloin miettimään, että mitäköhän tästä nyt sitten saisi aikaiseksi. Maustamattomaan päädyin siksi, että kaikki valmiiksi marinoidut systeemit joita olen kokeillut ovat kaikessa yksinkertaisuudessaan olleet karmivia. Pääsemmekin siis postauksen pääaiheeseen eli siihen ruokaan ja ensimmäisenä vuorossa siis sen tofun marinointi.

Homma meni siis niin, että iskin lootaan tofua, x määrän soijaa, oliiviöljyä ja vettä joita kaikkiaan taisi tulla noin desi yhteensä. Sekaan taisin pilkkoa pari tuoretta chiliä, monta valkosipulin kynttä, spice up -makeaa chilikastiketta ja myllystä limepippuria. Tarkkaan en muista, koska unohdin koko homman jääkaappiin pariksi päiväksi. Tämä ei taida olla vaarallista, kun tofua kuulemma voi syödä ihan sellasenaan....tai ainakin joitain laatuja. Tänään siis töissä muistin että minullahan on projekti. Tyypillistä.

Ei muuta kuin muutama kokojyvänuudelikiekko kiehuvaan veteen lillumaan ja kasviksia pilkkomaan. Tähän wokintapaiseen sotkuun siis tungin kolme sipulia, kesäkurpitsan, muutaman chilin, avokadoa, nuudeleita ja ne hyvin huolella marinoidut tofut. Ensin heitin sipulit ja kesäkurpitsan pannulle hetkeksi ja sen jälkeen loput kamat tofusotkun mukaan lukien sekaan. Ne taisivat oleilla siinä alle puolituntia. Tapana kun ei ole katsella kelloa...tai siis minulla ei ole sellaista, kuin kännykässä ja tietokoneessa. Lopuksi heitin nuudelit sekaan, lisäsin pippuria ja annoin olla vielä hetken.

Mitä siitä sitten tuli. Noh...ei ainakaan mikään kulinaristinen elämys, mutta kyllä sitä söi ennemin kuin selkäänsä otti. Tulista siitä tuli jos ei mitään muuta, mutta muutoin ei makunystyröitä kutkuteltu ja se tofu... ei se edelleenkään ollut hyvää. Eipä se oikeastaan maistunut miltään. Mutta myönnettäköön ei se pahaakaan ollut, jos jotain positiivista on tästä kokeilusta ongittava. Minun ja tofun haaste taitaa siis saada jatkoa, eli jos joku saa tuon noilla eväillä toimimaan niin saa infota, otan reseptin innolla vastaan ja sillävälin tongin nettiä lisää ja saatan käydä ostamassa aiheeseen sopivan keittokirjan.

S