Vegaanius elämäntapana, no jaa, ei niin vaikea ajatella.
Tein vuosia Englannissa yhteistyötä vegaaninäyttelijättären kanssa, joka valisti minua vegaanisen ruokavalion saloihin, järjesti loistavia päivällisiä, sortui automatkoilla kanssani salaa suklaaseen, ja jonka kanssa yhdessä taistelimme eläinten oikeuksien puolesta. Imin informaatiota itseeni, ja pysähdyin hetkeksi miettimään, kuullessani lihansyönnin ja kohonneen syöpäriskin yhteyksistä toisiinsa: “josko suvussani riehuva kirous olisi vältettävissä vegaaniruokavaliolla?”
Sain usein kuulla huvittunutta hyminää elämänkumppaniltani “no, jos olet niin intohimoinen eläinten puolustaja, miksi syöt lihaa”. Totta. Joku voitti minut omassa pelissäni, ja äärimmäisen sanavalmiina yksilönä huomasin, että en voi antaa lauseeseen järkeenkäypää vastinetta; teurasteollisuus ja eläinten elinolot, kohtelu ja kuolema –suurelta osin elävinä teurastettuina, järkytti. Kuoleman haju lihaosastolla kuvotti. Rakkalle kokilleni uutiseni oli shokki: “No mitä sä nyt sitten syöt” “No jaa…pupunruokaa, mitäs yllytit!”
Kaiken kruunaamana näin Petan videon Kiinalaisista turkistarhoista:
Videon katsomisen jälkeen olin useita päiviä täydessä shokissa, enkä enää koskaan koskenut lihaan.
Lihaton elämäni siis alkoi. Päivääkään en katunut, eikä lihaa ole koskaan tehnyt mieli. Olen selvinnyt helpolla. Viljatuotteet jätin pois kesällä 2011 elimistön ongelmien takia, ja Oikeutta Eläimille sikalaiskujen kuvamateriaalia nähtyäni aloin ajatella, josko sittenkin nostaisin eettisen kantani eläinkuntaa kohtaan korkeammalle:
Olen innoissani uudesta kokeilusta. Jo viikon melkein onnistuneen raakavegaaniuden jälkeen huomaan suuria muutoksia elimistössäni. Kuinka pitkälle tämä raakaruokakokeilu menee, siihen en uskalla ottaa kantaa, vegaanius sinänsä tuntuu melko vaivattomalta, mutta juuri jouduin sanomaan “ei” popcornille, joka halusi välttämättä valmistua padassani…levy kuumana siirsin padan liedeltä, laitoin popcornipussin takaisin hyllylle, kiroilin hetken itsekseni ja aloin kiltisti pilkkoa punasipulia. Kuulutan siis: valtakunnan raakavegaanit, auttakaa, kiitos.
Toiveenani tämän blogin perustamisessa on herättää rakentavaa, asiallista keskustelua kasvis/vegaaniruoan puolesta ja ruokavalioiden hyödyistä ja laajentaa ihmisten eettistä näkemystä lihan– ja kalanjalostusta kohtaan, sekä selvittää yleismaailmallista ruokaongelmaa, ja löytää siihen mahdollisia ratkaisuja.
Ja ennen kaikkea: oppia valmistamaan maittavaa vegaaniruokaa, josta moni vegaaniutta harkitseva voi saada innostuksen kipinän ja hieman apua ja helpotusta elämään.
Kiitos kaunis, ja valoa ja energiaa kaikille lukijoille
*R*
Loppukaneettina haluan esittää teille kaksi äärimmäisen innostavaa, inspiroivaa ja hyvin tehtyä videota, jotka herättävät minussa positiivisia tuntemuksia jokaisella katselukerralla ja antavat omalla iloisella energiallaan ideoita ja virikkeitä arkeen:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti